Jojo Moyes: Jos olisit tässä

On kulunut puolitoista vuotta siitä kun Louisa jätti hyvästit Will Traynorille. Lou lupasi Willille elää elämäänsä täysillä ja nyt puolentoista vuoden ajelehtimisen jälkeen lupaus on edelleen lunastamatta. Lou on töissä lentokentän pubissa, ja inhoamansa työn lisäksi Loulla ei muuta sisältöä elämässään olekaan. Willin kuoleman myötä Lou on menettänyt paitsi osan itsestään, myös perheensä. Dramaattisen onnettomuuden myötä Louisa joutuu kuitenkin palaamaan kotikaupunkiinsa ja samalla kohtaamaan menneisyytensä. Yllättävä vieras muuttaa Loun elämän suunnan täydellisesti.

Välillä tekee hyvää lukea jotain kevyttä. Kevyessäkin kirjallisuudessa voi kuitenkin olla ajatusta ja sisältöä, ja niitä molempia löytyy Moyesin uutuudesta. Vaikka tarinan edellinen osa Kerro minulle jotain hyvää ei iskenyt minuun yhtä täysillä kuin moniin muihin lukijoihin, oli silti mukava päästä lukemaan jatkoa Loun tarinalle. Heti kirjan alussa tuntui kuin olisi tavannut vanhan ystävän pitkästä aikaa.

Moyes kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja vaikka tarinan henkilöiden käytösmallit ja juonenkäänteet ovat hieman ennalta-arvattavia, ei se haittaa. On tämä silti chick litiä parhaasta päästä. Uskottavuusasioihin en halua yleensä tämäntyyppisten kirjojen kohdalla kiinnittää liikaa huomioita, koska se pilaisi lukukokemuksen. Kunnhan suunnilleen normaalielämän rajoissa pysytään, niin pieni siirappisuus on ihan ok tai jopa toivottavaa.

Jos luit ensimmäisen osan Louisan tarinasta, tämä on suorastaan pakollista luettavaa. Ja jos ensimmäisen osa on vielä lukematta, kannattaa tarttua ensin siihen, jotta pääsee kokonaisuuteen kärryille. Erinomainen kirja rentoutumiseen ja mielen lepuuttamiseen.

(Jojo Moyes: Jos olisit tässä, Gummerus 2016. Suomentanut Heli Naski)

Antti Tuomainen: Kaivos

Janne Virta on työlleen omistautunut toimittaja. Hänellä on tiedossa hämärään kaivostoimintaan liittyvä juttu, josta saattaa tulla hänen uransa suurin skuuppi. Janne on myös Pauliinan avomies ja kaksivuotiaan Ellan isä, mutta työ menee usein näiden edelle. Jannen ja Pauliinan suhde on kriisissä jo ennestään ja Jannen omistautuminen kaivosjutulle ei ainakaan paranna asiaa. Janne potee jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, että hän laiminlyö perhettään, mutta tekee silti samat ratkaisut aina uudelleen ja uudelleen. Jannen isä on hylännyt perheensä silloin kun Janne oli vasta pikkulapsi ja nyt Janne pelkää seuraavansa isänsä jalanjälkiä.

Kirjan alkupuolella ajattelin, että Helsingillä on merkittävä osa tarinassa, mutta rooli ei lopulta kasvanut odottamiini mittoihin. Ei sinänsä, että sellaista olisi annettu ymmärtääkään, mutta Tuomainen on niin taitava ympäristön kuvaaja ja tunnelmien luoja, että olisin halunnut Helsingin heräävän henkiin hänen sanojensa kautta. Ehkä sitten seuraavassa kirjassa.

Tarinan loppupuolella irtonaiset langat punoutuivat yhteen ja monille asioille oli lopulta selitys. Mitään ei kuitenkaan pureskeltu lukijalle liian valmiiksi, vaan moraaliset kysymykset jäivät jokaiselle omassa mielessään pohdittavaksi. Mikä on todellista pahuutta? Voiko murha olla oikeutettu? Onko lähteminen joskus parempi teko kuin jääminen?

Harvoin jännityskirja herättää näin paljon ajatuksia ja ehkä Kaivos onkin enemmän kaunokirjallisuutta kuin jännitystä. Lajityypistä viis, mutta lopulta täytyy taas todeta, että kyllä se Tuomainen vaan osaa.

(Antti Tuomainen: Kaivos, Like 2015)

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Will Traynor on superaktiivinen nuori mies, jolla on kasapäin vaarallisia harrastuksia, upea tyttöystävä ja vaativa bisnesura Lontoossa. Kaikki muuttuu kun Will jää moottoripyörän alle ja halvaantuu.

Louisa Clark joutuu työttömäksi kahvilatyöntekijän hommista ja joutuu etsimään uuden työn pystyäkseen osallistumaan niukasti toimeen tulevan perheensä elättämiseen. 26-vuotias Louisa asuu saman katon alla äitinsä, isänsä, siskonsa ja tämän pienen pojan kanssa, ja on ollut aina tyytyväinen elämäänsä pienessä kotikaupungissaan. Huonon työllisyystilanteen takia Louisa päätyy hakemaan henkilökohtaisen avustajan paikkaa ja suureksi yllätyksekseen saa työn.

Louisa on kirjassa pääasiallinen minäkertoja. Tarinaa kerrotaan kuitenkin muutamassa luvussa muidenkin näkökulmasta ja se elävöittää kerrontaa mukavasti. Muuten lukijalle jäisi esimerkiksi Willin äidin ajatusmaailmasta melko yksipuolinen ja vääristynyt kuva.

Kerro minulle jotain hyvää on melko perinteinen kasvukertomus ja laajemmin katsottuna hieman epätavallinen rakkaustarina. Kirja ei ole ulkoasustaan huolimatta täysin hömppää, mutta ei myöskään niin syvällinen kuin olin odottanut. Olin kuullut tarinasta kollegoiltani aika paljon etukäteen, joten ennakko-odotuksia oli monenlaisia. Ehkä juuri liikojen odotusten takia tarina ei sitten lopulta koskettanut niin paljon kuin olisi voinut olettaa. Toki tunsin suurta myötätuntoa sekä Williä että Louisaa kohtaan, mutta kyyneleet jäivät tämän tarinan kohdalla tulematta. Kerro minulle jotain hyvää oli kuitenkin kiva kirjallinen välipala ja suosittelen sitä hyvin kerrottujen kevyiden ja keskivertohömppää koskettavampien tarinoiden ystäville.

Kirjablogeissa tästä kirjasta ovat kertoneet myös mm. Sonja, Sara ja Nina. 



(Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Gummerus 2015. Suomentanut Heli Naski)