Kirjassa kerrotaan samaan aikaan kahta tarinaa, jotka
lopulta kohtaavat toisensa. Päätarinassa liikutaan nykypäivässä ja takaumissa
kuljetaan koko Douglasin ja Connien parisuhteen läpi aina ensitapaamisesta
nykyhetkeen. Douglasin luonne kuoriutuu kerros kerrokselta tarinan edetessä. Kerrontatavasta
mieleeni tuli Herman Kochin Lääkäri –kirjan päähenkilö, jota luulee ensin
mukavaksi mieheksi, mutta päätyykin inhoamaan. Ihan niin jyrkästi Douglasin
kanssa ei käynyt, mutta ei mies nyt ihan niin täydellinen ollutkaan miltä
aluksi vaikutti, mikä oli kokonaisuuden kannalta ihan hyvä. Hahmojen rosoisuus lisää
uskottavuutta ja vie kirjan tyylin hieman kauemmas perinteisestä hömppäromaanista.
Nicholls kuvaa keski-ikään ehtineen miehen ajatusmaailmaa
kauniisti ja viisaasti. Douglasille retki Euroopan halki antaa aikaa ajatella ja
pohtia omien ratkaisujen järkevyyttä. Matka
on muistojen täyteinen ja Douglas tekisi tänä päivänä monia asioita eri tavalla
jos voisi mennä ajassa taaksepäin. Katuminen on kuitenkin myöhäistä ja onneksi Nicholls
on osannut kirjoittaa haikeaan tarinaan myös toivon pilkahduksen. Pidin siitä,
että tarinaa kerrottiin Douglasin näkökulmasta ja varsinkin kirjan
alkupuoliskon ajan olin vaikuttunut tavasta, jolla Nicholls ruotii parisuhteen
anatomiaa. Kirjan loppupuoli olikin sitten enemmän tavanomainen romanttinen tarina
vaikeuksineen ja voittoineen. Jos pitää hyvin kirjoitetuista parisuhdekuvauksista,
ja haluaa lukea tarinan, jossa on älyä ja tunnetta, suosittelen David
Nichollsin Yhtä matkaa lämpimästi.
(David Nocholls: Yhtä matkaa, Otava 2014, suomentanut Inka Parpola)
