sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

Oletteko huomanneet, miten paljon ihmiset käyttävät aikaa odotteluun? Jonoissa, metrossa, raitiovaunussa, elämänsä ovensuussa. Jos laskee yhteen sen ajan, jonka kuluttaa viikossa tuijottaen vuoronumeroiden vaihtumista, alkaa tehdä mieli ottaa itsestään mitat arkkua varten.

Minä olen Iiris Lempivaara ja väitän, etten ole oppinut perille saapumisen taitoa. Senkö vuoksi minun sydämeni kerää painoa? Kerron tämän teille: välillä tuntuu kuin kanniskelisin mukanani lyijylastia.

Iiris Lempivaara on 28-vuotias koulupsykologi, joka on seurustellut lähes koko aikuiselämänsä saman miehen kanssa. Kun Aleksi eräänä aamuna ilmoittaa Iirikselle, ettei rakasta tätä, ei ole ehkä koskaan rakastanutkaan, Iiriksen elämässä alkaa uusi vaihe. On keksittävä uusi asenne elämään, on opeteltava sanomaa ei ja kyllä oikeissa kohdissa, on opeteltava tuntemaan itsensä.

Iiriksen tarina hurmasi minut täysin. Pulkkinen kirjoittaa niin mahtavaa tekstiä, että luin käytännössä kirjan kaksi kertaa, koska palasin aina lukemaan edellisen kappaleen toistamiseen. Niin vaikuttunut olin jokaisesta lauseesta. Tarinan tunnelma on kuin lasillinen pirskahtelevaa, raikasta kuohuviiniä. Samalla tavalla nautinnollista ja suorastaan päihdyttävää.

Olen lukenut kaikki Pulkkisen kirjat ja erityisesti Totta teki minuun suuren vaikutuksen, mutta Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on ihan omassa sarjassaan. Pulkkinen todistaa tällä teoksella olevansa muuntautumiskykyinen ja kykenevä kirjoittamaan myös kevyttä viihdekirjallisuutta, joka on kuitenkin niin viisasta, että hämmästyttää. Puolenvälin jälkeen tarinankerronta muuttui vähemmän pohdiskelevaan ja suoraviivaisempaan suuntaan, mutta kokonaisuutena kirja oli kuitenkin napakymppi. Olen arvioinut tämän vuoden puolella kolme kirjaa ja saattaa hyvin olla, että niistä kaksi tulee päätymään vuoden parhaimpien kirjojen listalle. Jos niin ei käy, niin siinä tapauksessa on odotettavissa aivan huikea kirjavuosi. Sekin olisi tietysti ihan kiva juttu.


 
(Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän, Otava 2014)

6 kommenttia:

  1. Kun kuulin Riikka Pulkkisen kirjoittaneen chicklitiä, tai näin sitä ainakin kuvattiin, suhtauduin monen muun tapaan epäilyksellä, mutta tämä arvostelu on herättänyt uusia ajatuksia. Miksi chicklitin pitäisi olla aivotonta huttua? Eihän sen tarvitse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut tullut ajatelleeksi, että kirja olisi chicklitiä, mutta kyllä se kieltämättä kovasti sellaiselta vaikuttaa aihepiirinsä puolesta. Toteutus on kuitenkin onneksi jotain ihan muuta. Suosittelen todella lämpimästi:)

      Poista
  2. Kuulostaa kirjalta, joka on ihan pakko lukea! Minäkin pidin Totta-kirjasta kovasti. Sen jälkeen ilmestynyttä en ole lukenut, koska sen aihepiiri ei oikein innosta minua, mutta tämä kuulostaa sitäkin kiinnostavammalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä sopi mielentilaan jotenkin erityisen hyvin juuri nyt ja luulen, että sulla se saattaisi sopia ehkä vieläkin paremmin. Kerro sitten, mitä tykkäsit:)

      Poista
  3. Tämä kirja muuttaa käsitykseni chiclitistä täysin, jos tämä on vain chicklitiä.
    Ei, kyllä tämä on kaunokirjallisuutta, ja todella hienoa sitä.

    Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En olisi sitä itsekään chicklitiksi luokitellut, vaikka se siltä aihepiirinsä puolesta kuulostaakin. Chicklitin määritelmä taitaa kuitenkin olla sen verran häilyvä, että jos tätä sellaisena haluaa pitää, niin toki sekin on mahdollista. Mieluiten jättäisin kokonaan määritelmät pois ja antaisin tekstin puhua puolestaan. Teksti on niin mahtavaa, että monet lauseet oli pakko lukea monta kertaa ennen kuin sisältö upposi tajuntaan asti. Hieno kirja.

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.