Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä

Ihmiset sanoivat aina, että Ove ja hänen vaimonsa olivat kuin yö ja päivä. Ove tietenkin ymmärsi, että he tarkoittivat että hän oli yö. Se ei häntä haitannut. Hänen vaimoaan huvitti aina kun joku sanoi niin, koska hän sai silloin hihittäen huomauttaa, että ainoa syy siihen että Ovea pidettiin yönä oli se, että hän oli liian pihi sytyttääkseen auringon.

Ove on 59-vuotias mies, joka ei pysty ymmärtämään, miksi kaikki ihmiset eivät ole yhtä tarkkoja ja järjestelmällisiä kuin hän itse. Oven maailmassa kaikki asiat ovat periaatekysymyksiä; asiat pitää tehdä oikein ja sillä siisti. Ove näkee maailman mustavalkoisena ja hänen ympärillään olevien ihmisten on hyvin vaikea käsittää sitä. Ainoa väriläiskä, joka miehen elämässä on koskaan ollut, on hänen vaimonsa. Oven rakkaus Sonjaa kohtaan on niin kaikkivoipaa, että Ove katsoo heränneensä elämään vasta sinä päivänä kun he tapasivat ensimmäisen kerran.

Oven naapurustossa asuu Oven mielestä aivan sekopäistä sakkia. Vaikka Ove kuinka yrittää pitää järjestystä yllä, silti väki pysäköi vieraspaikoilla liian pitkään, luo lumet miten sattuu, lajittelee jätteensä väärin ja ajaa asuinalueen läpi autolla vaikka se on Oven pystyttämässä kyltissä nimenomaan kielletty. Kaiken huipuksi Ove on syrjäytetty asumisoikeusyhdistyksen puheenjohtajan paikalta, mikä oli Oven mielestä puhdas vallankaappaus. Ja miten asiat voisivatkaan sen paremmin olla kun naapurustossa asuu muun muassa keikarimainen Audi-kuski, vaalea vätys talvisaappaan näköisen piskinsä kanssa, pitkätukkainen ylipainoinen nuorimies sekä uusimpina tulokkaina tomppeli, joka ei edes omista tikapuita tai kuusiokoloavainta ja tauotta puhuva ulkomaalainen raskaana oleva nainen. Ja sitten on vielä se kissa, joka ei kuulu kenellekään ja näyttää vihaavan Ovea ihan yhtä paljon kuin Ove sitä.

Oven tarina on humoristinen, mutta myös hyvin surullinen. Kirjaa oli jossain verrattu Kyrön Mielensäpahoittajaan, mutta muuta yhteistä teoksilla ei mielestäni ole kuin päähenkilön kyynisyys. Mielensäpahoittaja on huumorikirjallisuutta, jossa voi olla monenlaisia pohjavireitä, mutta samalla tavalla surullinen se ei kuitenkaan mielestäni ole. Oven tarina sen sijaan teki minut varsinkin alussa niin alakuloiseksi, että harkitsin jopa jättäväni kirjan kesken, koska en kokenut sen sopivan tämänhetkiseen mielentilaani. Onneksi jatkoin kuitenkin lukemista, koska Oven elämä ei kulkenutkaan niin suoraviivaisia latuja kuin kirjan alun perusteella olisin olettanut.

Sivu sivulta kiinnyin Oveen aina vaan enemmän. Hänen todellinen luonteensa kuoriutui kerros kerrokselta esiin tarinan edetessä. Backmanin huumori on niin terävää, että nauroin kymmeniä kertoja ääneen kirjaa lukiessani. Vastaavasti myös itkin kertaalleen oikein kunnolla. Mies, joka rakasti järjestystä ei tehnyt niinkään vaikutusta tekstinä vaan hyvän tarinan ja mahtavien hahmojen vuoksi. Kirjan herättämä tunteiden vuoristorata oli lukukokemus parhaimmillaan.

 

(Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä, Atena 2013)