Kate Morton: Hylätty puutarha

Kate Mortonin Paluu Rivertoniin oli yksi vuoden 2011 parhaista lukukokemuksista. Sen takia odotukset Hylättyä puutarhaa kohtaan olivat melko korkealla ja hetken ajan jo näytti, että odotukset tulivat täytetyksi. Ensimmäisten kymmenien sivujen aikana tarina kulki hyvin ja jäin samantien koukkuun. Sadan sivun kohdalla aloin jo tuntea pientä pettymystä, koska tarinassa oli liikaa näkökulmia. Kertomus eteni monella eri aikakaudella ja monen eri henkilön näkökulmasta. En lopultakaan osannut päätää, kenen näkökulman olisi voinut jättää pois ilman, että tarina olisi siitä kärsinyt. Ei ollut selvästi kirjailijakaan osannut.

Hylätty puutarha oli kuitenkin hyvä kirja ja lukemisen arvoinen. Pidin Cassandrasta ja tunsin tämän menneisyyttä kohtaan ensin suurta uteliaisuutta ja myöhemmin syvää myötätuntoa. Vaikka Nell oli tarinan varsinainen päähenkilö, en osannut samaistua hänen juurettomuuteensa ihan täysillä. Myöskään Elizan tai Rosen kohtalot eivät herättäneet kovin voimakkaita tunteita. Cassandran elämän tragediat tekivät suurimman vaikutuksen ja siksi Cassandra nousi minulle tarinan keskeisimmäksi hahmoksi.

Hylätty puutarha on kaunis tarina, jonka henkilöiden mukana pääsee kokemaan paljon erilaisia tunteita. Surua, menetyksen tuskaa, myötätuntoa, iloa, onnellisuutta, ihastumista... Varsinainen tarina jää oikeastaan tarjolla olevan tunneskaalan varjoon ja se onkin Hylätyn puutarhan suurin heikkous. Vaikka kirjassa on hyvin rakennettu ja yllättäväkin juoni, se ei jäänyt mieleen yhtä voimakkaasti kuin henkilöhahmojen tunteet ja kokemukset. Odotukset olivat Rivertonin jälkeen korkealla ja ne eivät täyttyneet, mutta odotan silti mielenkiinnolla seuraavaa suomennosta Mortonin tuotannosta.

 

 

(Kate Morton: Hylätty puutarha, Bazar 2014, suomennos Hilkka Pekkanen)