tiistai 4. kesäkuuta 2013

Sarah Waters: Vieras kartanossa

Rouva Ayres elää Hundreds Hallin mahtavassa kartanossa aikuisten lastensa Carolinen ja Roderickin kanssa. Joskus kauan sitten Ayresit olivat seudun merkkihenkilöitä, mutta vuosien varrella heidän upea kartanonsa on ränsistynyt ja perhe on alkanut elää yhä enemmän eristyksissä muista ihmisistä. Tohtori Faradaylle kartano on lapsuudesta tuttu paikka ja lähes kolmekymmentä vuotta ensivisiittinsä jälkeen hän saa kutsun taloon kun kartanon palvelija on sairastunut. Tässä yhteydessä Faraday tutustuu kartanon väkeen ja pikkuhiljaa perhelääkärin rooli vaihtuu ystävyyteen ja tohtorista tulee melkein perheenjäsen kartanon asukkaille.

Perheen pojan Roderickin terveydentila on jo kirjan alussa huono ja tarinan edetessä se huonontuu ennestään. Fyysisten vaivojen lisäksi Rodin henkinen terveys alkaa heikentyä ja hän uskoo, että kartanossa tapahtuu pahoja asioita, joille ei ole luonnollista selitystä. Pikkuhiljaa Roderickin uskomukset muuttuvat niin vahvoiksi, että tohtori Faraday katsoo parhaaksi toimittaa hänet mielisairaalaan. Siitä alkaa tohtorin ja Ayresin perheen naisten välien lähentyminen. Ennen sotia vastaavanlainen ystävyys ei ehkä olisi ollut mahdollinen, mutta toisen maailmansodan jälkeisenä aikana brittiläinen luokkayhteiskunta on jo alkanut murentua ja Ayresin perheen taloudellinen tilanne on myös muuttunut radikaalisti. Kartanon ränsistyminen on jo koko kylän mielestä huomiotaherättävää ja Hundreds Hillistä ja sen asukkaiden tilanteesta on tullut yleinen puheenaihe. Sen seurauksena Ayresin naiset eristäytyvät entisestään muista kylän asukkaista ja keskittyvät entistä enemmän kartanoon ja sen kummallisiin tapahtumiin.

Vieras kartanossa on hieno tarina ja omassa lukurepertuaarissani poikkeuksellinen tapaus, koska kyseessä on kummitustarina. Tarina sijoittuu sodan jälkeiseen Englantiin, pieneen Lidcoten kylään. Idylliset maalaismaisemat ja ränsistyvä kartano tarjoavat oivallisen ympäristön kummitustarinalle. Pidin kirjasta paljon ja tarinassa oli runsaasti asioita, joita jäin pohtimaan jälkeenpäin. Yleensä pidän enemmän kirjoista, joissa on selkeä loppu, mutta tässä tapauksessa ei haitannut vaikka lopulliset päätelmät tapahtumista jätettiin jokaisen lukijan itse oivallettaviksi.

 
(Sarah Waters: Vieras Kartanossa, Tammi 2011)
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.