Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni

Aleksi Kivi on menettänyt äitinsä 13-vuotiaana ja jo kahdenkymmenen vuoden ajan yrittänyt selvittää, mihin äiti katosi. Aleksi on vakuuttunut, että hänen äitinsä murhattiin ja tekijä on miljonääriliikemies Henrik Saarinen, jonka kanssa äidillä oli suhde katoamisen aikaan. Poliisi on selvittänyt tapausta tuloksetta ja Aleksin epäilyjä mahdollisesta tekijästä ei ole otettu vakavasti. Aleksi Kiven elämän tärkein tehtävä on katoamisesta asti ollut todistaa Saarisen syyllisyys ja nyt hän pääsee ison harppauksen lähemmäs tavoitettaan kun miljonääri Saarinen palkkaa hänet talonmieheksi mahtavalle merenrantahuvilalleen. Huvilalla Aleksi tutustuu Saarisen tyttäreen Amandaan ja uusi tuttavuus meinaa sotkea Aleksin ennalta suunnitellut kuviot täysin. Oman lusikkansa soppaan laittaa myös eläkkeelle jäänyt rikostutkija, jota tuntuu kahdenkymmenen vuoden takainen katoamistapaus kiinnostavan enemmän kuin hän suostuu itse myöntämään.

Antti Tuomaisen kirjaa lukiessa mieleeni tuli ensimmäisenä, että suomalaisten mieskirjailijoiden tekstit muistuttavat aina toisiaan aiheesta riippumatta. Tuomaisenkin tekstissä on synkkä pohjavire ja päähenkilö on juro ja vähäpuheinen, kuten niin monissa muissakin kotimaisissa miesten kirjoittamissa kirjoissa. Se ei silti tarkoita, että Synkkä niin kuin sydämeni olisi millään muotoa huono kirja, päinvastoin se oli hyvin helppolukuinen ja juoni oli hienosti rakennettu. Teksti erosi muiden kotimaisten dekkaristien kirjoituksista loppuun asti harkituilla, toisinaan jopa kauniin kuvailevilla lauseilla. Henkilöhahmot jäivät kuitenkin hieman etäisiksi ja miljöön kuvauksen olisin toivonut enemmän panostusta, jotta kuva tapahtumista olisi lukiessani piirtynyt selkeämmin silmieni eteen. Muilta osin pidin lukemastani paljon ja luen varmasti Tuomaista joskus lisääkin. Ei tämä suosikkikirjojeni listalle päässyt, mutta saattoi hyvinkin olla paras koskaan lukemani kotimainen jännäri.

 

(Antti Tuomainen: Synkkä niin kuin sydämeni, Like 2013)