tiistai 12. helmikuuta 2013

Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää

Kahdeksanvuotias Adam ja 17-vuotias Jenny osallistuvat Sidney Housen yksityiskoulun liikuntapäivään, Adam oppilaana ja Jenny terveydenhoitajan sijaisen roolissa. Sisarusten äiti Grace on myös saapunut paikalle kannustamaan poikaansa juoksukilpailuissa. Keskellä kaunista, aurinkoista päivää koulussa syttyy tulipalo. Grace lähtee välittömästi juoksemaan kohti koulua nähdäkseen, että hänen lapsensa ovat kunnossa. Adam onkin turvassa koulun pihalla, mutta Jenny on sisällä koulussa, ilmeisesti jumissa ylimmässä kerroksessa. Grace ryntää sisälle palavaan rakennukseen mielessään ainoastaan ajatus, että hänen on pelastettava tyttärensä.

Grace ja Jenny päätyvät molemmat sairaalaan vakavasti loukkaantuneina. Tästä alkaa tämän kirjan kummallinen osuus. Kirjan kertojana nimittäin toimii koomaan vajonnut Grace. Hän kokee jonkinlaisen ruumiistairtautumisen ja katselee tapahtumia niiden yläpuolelta. Kirjailijan kertojavalinta oli mielestäni erikoinen ja ensimmäiset viisikymmentä sivua meni siihen totutellessa. En yleensä jaksa innostua kirjallisuudessa mistään yliluonnollisista jutuista (paitsi ehkä vähän fantasiakirjallisuudesta vampyyreineen, mutta se on ihan eri juttu) ja pidän tämän tyyppisiä ratkaisuja turhauttavana huuhaana. Lupton onnistuu kuitenkin kerronnassaan niin hienosti, että tarina tempaisee mukaansa ja kirjaa ei malttaisi laskea käsistään (ja taas meinasin myöhästyä töistä, koska jumitin kirja kädessä sohvalla vaikka olisi pitänyt olla jo menossa).

Kirja on Luptonin edellisen kirjan tavoin sekoitus kaunokirjallista teosta ja jännäriä. Kirjan teemoja ovat vanhemmuus, järkkymätön rakkaus omia lapsia kohtaan, ystävyys ja kyky arvioida toista ihmistä tämän tekojen perusteella. Jännitystä tarinaan tulee kun tulipalo paljastuu tuhopoltoksi ja Grace tajuaa, että Jenny ei ehkä ole vieläkään turvassa. Lupton käsittelee koskettavasti vanhemmuuteen liittyviä asioita ja sitä, kuinka elämä voi muuttua täysin yhdessä silmänräpäyksessä. Erinomainen kirja, suosittelen.



(Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää, Gummerus 2013)
 

2 kommenttia:

  1. Täytyy ihan vakavasti harkita, jos tämänkin Luptonilta lukisi. Sisar-kirjan ahmaisin mökkireissulla yhdessä illassa - todella harvinaista käytöstä minulta! Paljon kritisoitavaakin kirjasta löytyi, mutta loppujen lopuksi Luptonin kertojanlahjat voittivat. Mitä jäljelle jää voisi mahdollisesti tarjota samanlaisen lukuhuuman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä jäljelle jää oli lukukokemuksena hyvin samanlainen kuin Sisar vaikka aihe olikin erilainen. Kannattaa kyllä tarttua jos tykkäsi Sisaresta, vaikka kritisoitavaa löytyy tästäkin. Juonessa tapahtuvia yllätyskäänteitä oli esimerkiksi jossain vaiheessa hieman turhankin tiheään. Kertomus on kuitenkin niin mukaansatempaava, että pienet jutut voi hyvin katsoa läpi sormien.

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.