Kuutamomaili on Lehanen aiempien kirjojen tavoin täynnä väkivaltaa, kiroilua, ruumiita ja rikollisia. Huumori on taattua Kenzie-Gennaro -jännäreiden laatua ja jaksaa aina naurattaa. En ole todellakaan mikään huumorikirjallisuuden ystävä, mutta tällainen rikostarinan sekaan ujutettu komiikka uppoaa mainiosti. Tarinan juoni pohjautuu Lehanen aiempaan vuosia sitten ilmestyneeseen kirjaan Muisto vain, jossa Patrick ja Angela selvittävät nelivuotiaan Amanda McCreadyn sieppausta. Kuutamomailissa 16-vuotias Amanda on taas kateissa ja etsiväpari joutuu keskelle moniulotteista tapahtumasarjaa. Paljon sen enempää kirjasta ei voikaan kertoa pilaamatta jotain olennaista sen juonesta. Sen verran kirjan yleisestä tunnelmasta voi sanoa, että se eroaa sarjan aikaisemmista osista melko paljon, mutta ei mitenkään huonolla tavalla - ja se hyvä huumori on onneksi ennallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.