maanantai 17. joulukuuta 2012

Camilla Läckberg: Majakanvartija

Camilla Läckbergin edellinen kirja, Merenneito, päättyi melko dramaattisissa tunnelmissa ja olin odottanut kovasti, että pääsen lukemaan seuraavan osan, jotta saan tietää, miten tarina jatkuu. Uusimman teoksen kanteen on painettu lainaus Dagens Nyheterin arvostelusta, jossa sanotaan, että Majakanvartija on Läcbergin paras kirja. Olen hyvin vahvasti samaa mieltä. Olen pitänyt Läckbergin aikaisemmistakin teoksista ja niitä lukiessani olen kiintynyt tarinoiden vakiohahmoihin poliisi Patrik Hedströmiin ja tämän kirjailijavaimo Erica Falckiin. Samat henkilöt ovat pääroolissa myös Majakanvartijassa, kuten myös vanhat tutut Tanumin poliisilaitoksen työntekijät. Tarina on edellisten Läckbergin kirjojen tapaan hieno kombinaatio nykypäivän ja menneisyyden tapahtumia, jotka kietoutuvat toisiinsa jännittävällä tavalla.

Majakanvartija sijoittuu Fjällbackan kauniiseen, pieneen rannikkokaupunkiin. Kävin vilkaisemassa kunnan nettisivuja (Fjällbacka on siis ihan oikeasti olemassa muuallakin kuin kirjailijan mielikuvituksessa) ja maisemat olivat juuri sellaisia millaisiksi ne oli kirjojen perusteella saattanut kuvitellakin. Läckbergin teksti on helppolukuista ja sen perustella pystyy piirtämään mieleensä kuvat niin ympäristöstä kuin henkilöistä ja heidän luonteistaankin. Majakanvartijan loppuratkaisu yllätti ainakin tämän lukijan melko täydellisesti. Muistan saman ilmiön edellisistä Läckbergin kirjoista eli kun loppuratkaisu alkaa aueta, ensimmäinen ajatus on, että olisihan tuo nyt pitänyt arvata. Ratkaisusta on tipahdellut vihjeitä juuri sopivassa määrin pitkin tarinaa, mutta silti Läckberg onnistuu joka kerta yllättämään. Positiivisesti siis.

 
(Camilla Läckberg: Majakanvartija, Gummerus 2012)


2 kommenttia:

  1. Sain tämän kirjan joulupukilta, ja nyt lukemisen jälkeen voi kommentoidakin :) En nimittäin ollut ennen edes kuullut tästä kirjailijasta. Kertoo enemmän lukijasta kuin kirjailijasta. Täytyy sanoa, että tuntui olevan perusdekkari ruotsalaisittain. En sano, etten tykännyt mutta ei se mikään mieleenpainuvan loistokaskaan ollut. Sen verran kuitenkin tykkäsin, että voisin lukea alusta alkaen muutkin kirjat.

    Turhaan pelkäsin sitä, että kun aloitan uuden kirjailijan teoksiin tutustumisen sarjan viimeisestä osasta, en ensimmäisiä tarvitse edes lukea. Oli kirjassa jonkun verran vihjeitä siitä mitä aiemmissa kirjoissa on mahdollisesti tapahtunut muttei kuitenkaan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kommentoit, kiva saada keskustelua aikaan:) Aika perussettiä nämä Läckbergin kirjat tosiaan ovat, mutta mielestäni ihan positiivisessa mielessä. Ruotsalaiset ne vaan osaa kirjoittaa jännäreitä. Mä kun aina siitä henkilöhahmoihin kiintymisestä toitotan, niin tässä tapauksessa se, että olen lukenut saman kirjailijan aikaisemmatkin kirjat, varmasti vahvistaa mielipidettä tästä uusimmastakin kirjasta. Sillä ei kyllä tarinan kannalta ole tosiaan juurikaan merkitystä vaikka ei niitä aiempia olekaan lukenut, mutta näkökulma on tietysti vähän erilainen kun hahmot ja ympäristö ovat ennestään tuttuja. Kiva kuulla, että sulle jäi kuitenkin positiivinen kuva tämän kirjan perusteella, koska ne Läckbergin muutkin kirjat on ehdottomasti lukemisen arvoisia.

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.