Sodassa ja rakkaudessa kertoo rakkauden lisäksi ystävyydestä. Mary ja Hilda sekä Alistair ja Tom ovat tunteneet toisensa lapsuudesta saakka. Molempien ystäväparien suhde on vankkumaton ja kestää pahojakin kolhuja. Sota tuo kuitenkin tullessaan sellaisia asioita ja tapahtumia, joiden vuoksi kenenkään elämä ei ole enää koskaan ennallaan. Sota yhdistää ja erottaa, ja lopulta ihmiset eivät tunne kunnolla enää edes itseään, saati sitten toisiaan.
Vaikka opettaminen ei aluksi ole Maryn mielestä riittävän arvokasta työtä sodan aikana, hän löytää siitä lopulta kutsumuksensa ja tuntee palavaa halua auttaa erityisesti syrjittyjä lapsia, jotta näillä olisi samanlaiset eväät elämään kuin muillakin. Mary näkee kaikki lapset tasa-arvoisina rodusta ja taustasta riippumatta, vaikka sota-ajan Lontoossa harva jakaa tätä näkemystä. Maryn mielestä ennakkoluulot on kuitenkin tehty rikottaviksi ja tämä jatkaa sinnikkäästi valitsemallaan linjalla vaikka joutuu siitä erimielisyyksiin monien kanssa.
Chris Cleavella on huikea tarinankerronnan taito. Teksti soljuu sujuvasti ja henkilöhahmojen välisiä keskusteluja on ilo lukea. Jätän yleensä sota-ajasta kertovat kirjat suosiolla väliin, koska en mielelläni lue taistelukuvauksia, mutta niitä tässä kirjassa ei ole oikeastaan ollenkaan. Kaikki sotaan liittyvä on kerrottu ihmisten kokemuksien kautta ja kauheista tapahtumista huolimatta henkilöt säilyttävät aatteensa ja sen ratkaisevan palasen omaa persoonaansa, joka on kätketty niin syvälle sisimpään, että edes sodan kauheudet eivät pääse siihen käsiksi.
Tässä vielä linkki Youtubeen kirjavloggaukseeni: https://youtu.be/DI_jbG9nhn4
(Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa, Gummerus 2016)
Cleave on tosiaan taitava tarinankertoja. En tiedä onko tässä syksyn suurin lukuromaani kuten takakannessa mainostetaan, mutta viihdyin kirjan parissa silti todella hyvin. :)
VastaaPoistaSyksy on sen verran aluillaan, että sellaista arviota en uskaltaisi heittää:) Mun täytyy myöntää, että en ole lukenut Little Beetä, jota kaikki ylistävät, enkä Cleavelta mitään muutakaan. Tämän perusteella olen siinä määrin vaikuttunut, että saatan lukea jossain vaiheessa jotain vanhempaakin.
PoistaSotaa kuvaavista romaaneista ehti tulla jo jonkinmoinen ähky, kun niitä tuli luettua toissa kesänä urakalla. Hyvät tarinankertojat kiinnostavat kuitenkin, joten pitää kuulostella, josko tämä päätyisi lukulistalle.
VastaaPoistaMulla ei ole koskaan ollut sellaista sotaromaanivaihetta, vaan olen oikeastaan aina lähinnä vältellyt niitä. Tässä tarinassa hyvät henkilöhahmot ja sujuva kerronta veivät positiivisella tavalla huomion pois sodasta.
Poista