Alan Bradley: Piiraan maku makea

Flavia De Luce on uusin idolini; 1950-luvun brittiläisen kartanonherran 11-vuotias tytär hurmasi kirjan ensisivuilta lähtien. Tarina lähtee käyntiin kun Flavian kotikartanon pihalta löytyy miehen ruumis. Tai tarkalleen ottaen kyseessä ei ole ruumis vielä sillä hetkellä kun Flavia tämän löytää, koska hän pääsee vielä kuulemaan miehen viimeisen henkäyksen ja viimeiset sanat. Tapahtuma tempaisee Flavian tutkimaan rikosta, joka yltää vuosikymmenten taakse ja matkan varrella poliisin epäiltyjen listalle joutuvat niin Flavian isä kuin tyttö itsekin. Onneksi Flavia on poliisia nokkelampi ja koko ajan askelen jos toisenkin edellä.

Flavian suurin intohimo on kemia ja hänen kotikartanossaan on täydellinen laboratorio, jossa tyttö viettää suurimman osan ajastaan. Erityisen kiinnostunut Flavia on myrkyistä, joten tarinan alusta alkaen on selvää, että kyseessä ei ole ihan tavallinen 11-vuotias tyttö. Tyhmien siskojen ja poissaolevan isän kanssa aika käy välillä pitkäksi ja Flavia keksii omaksi huvikseen erilaisia jännittäviä projekteja, kuten tutkimus jossa Flavia myrkyttää siskonsa huulipunan ja pitää havaintopäiväkirjaa siskon huulissa tapahtuvista muutoksista. Flavia on niin ilkeä siskoilleen, että häntä voisi hyvin inhota sen takia, mutta myrkyttäjä/lapsinero/salapoliisi -tyttöä on vain pakko rakastaa. Väistämättä kiinnitin huomiota siihen, että Flavialla ei ole yhtään ystävää. Hänen polkupyöränsä, Gladys, on Flavian luotettava seuralainen tämän seikkailuissa. Flavian rakkaus kemiaa kohtaan ohittaa selvästi sellaisen sosiaalisten kontaktien tarpeen, joka ihmisillä tavallisesti on.

Piiraan maku makea on kustantajan esittelytekstin mukaan kirjoitettu Agatha Christien hengessä ja siihen kirjassa erityisesti ihastuinkin. Flavian luonteessa on paljon samaa nokkeluutta ja itseriittoisuutta kuin Hercule Poirotissa; Neiti De Luce on poikkeuksellisen älykäs ja erittäin tietoinen siitä. Kirjaa luonnehdittiin jossain blogikirjoituksessa hyvän mielen dekkariksi ja siinä osuttiin naulan kantaan. Tulin tästä teoksesta samalla tavalla hyvälle tuulelle kuin esimerkiksi luettuani Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, vaikka kirjoilla ei juuri mitään yhteistä olekaan. Fiiliksessä oli kuitenkin jotain samaa. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille Christie -faneille ja erilaisista dekkareista pitäville.

En ole ilmeisesti ainoa, joka on kovin tykästynyt Flaviaan, neitokaisella on nimittäin omat fanisivut: http://www.flaviadeluce.com/. Ja ilokseni huomasin, että dekkarisarjan seuraava osa ilmestyy suomennettuna jo syksyllä. Ihanaa syysiltojen lukemista on siis luvassa.

Teos on arvioitu myös näissä blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Lumiomena.

 

(Alan Bradley: Piiraan maku makea, Bazar 2014)