keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Karin Slaughter: Yli rajan

Oli pitkästä aikaa dekkarifiilis ja kirjastossa silmiini osui Karin Slaughterin viime vuonna ilmestynyt Yli rajan. Olen lukenut aikaisemmin samalta kirjailijalta monta kirjaa, mutta vasta aloitettuani tämän, tajusin, että aiemmin lukemani ovatkin olleet pääosin eri sarjaa. Slaughterilta on suomennettu Grant County -sarjaa kuusi osaa ja Will Trent -sarjaa viisi osaa. Yli rajan on Will Trent -sarjan viimeisin osa.

GBI:n agentin Faith Mitchellin äiti Evelyn siepataan väkivaltaisesti. Evelyn on entinen poliisi, joka on ennen eläkkeelle jääntiään ollut korruptioskandaalin keskipisteessä. Monet Evelynin entisistä alaisista istuvat vankilassa huumerahojen vastaanottamisesta ja sinne heidät on toimittanut Faithin nykyinen agenttipari Will Trent. Kunnon ihmissuhdesoppa on siis valmiiksi kiehumassa ja Evelynin sieppaus tuo esiin ison määrän erikoisia kytköksiä poliisien ja rikollisten väliltä. Rajat hyvän ja pahan välillä ovat häilyvämpiä kuin kunnollinen etsivä Trent olisi uskonutkaan.

Kirjailija on kehitellyt molemmille päähenkilöille ominaisuuksia, joita viljellään läpi tarinan; Faithilla on diabetes ja Will kärsii vaikeasta dysleksiasta. Molempia asioita korostetaan ärsyttävyyteen asti. Aluksi ajattelin, että Willin dysleksia on jännä piirre (koska kaikki lukemiseen liittyvä on tietysti lukutoukan mielestä mielenkiintoista;)), mutta hohto karisi kun tuntui, että siihen piti kiinnittää huomiota vähän joka välissä. Muutamissa kohdissa Faithin sairaus ja Willin lukihäiriö olivat tosin olennaisia juonen kannalta, mutta kirjailija oli liittänyt ne juonen kulkuun hieman liian monta kertaa, jotta se olisi ollut enää luontevaa. Kerronta oli muutenkin paikoittain töksähtelevää ja varsinkin alussa tarina ei edennyt kovin jouhevasti.

Will Trent -sarjan aloituskirja oli Triptyykki, jonka luin viitisen vuotta sitten kun se ilmestyi. En muista tarinasta enää yhtään mitään muuta kuin, että se ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Samoin kävi nyt Yli rajan kanssa. Ihan hyvä, mutta ei mitään maailmoja mullistava jännäri ja lukeminen kesti yllättävän pitkään vaikka yleensä dekkarit tulee luettua melko pikaisesti. Varsinaista rikostarinaa enemmän sain irti Willin ja oikeuslääkäri Sara Lintonin orastavasta suhteesta ja sen etenemisestä. Loppua kohden juoni kuitenkin tiivistyi myös varsinaisen mysteerin osalta ja viimeiset sata sivua tuli luettua yhdessä hetkessä, koska en malttanut odottaa, että saisin loppuratkaisun selville.

 
(Karin Slaughter: Yli rajan, Tammi 2013)


2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Vastailen kunhan palaan lomareissun jälkeen blogielämän pariin:).

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.