Carlos Maria Dominguez: Paperitalo

Ystäväni toi minulle Carlos Maria Dominguezin kirjan lainaan ja sanoi sen kertovan ihmisistä, joille kirjat ovat niin tärkeitä, että se voi olla jopa vaarallista. Ymmärsin hyvin nopeasti, mitä hän tarkoitti. Tarina alkaa kun kirjallisuuden tutkija Bluma Lennon käy ostamassa Emily Dickinsonin Runoja Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta, ei malta olla lukematta kirjaa kävellessään kotia kohti ja jää auton alle. Hänen kollegansa vastaanottaa jonkin aikaa Bluman kuoleman jälkeen tälle osoitetun paketin, joka sisältää vanhan, huonokuntoisen kirjan. Kirjassa ollut omistuskirjoitus saa miehen uteliaisuuden heräämään ja hän päättää etsiä paketin lähettäjän käsiinsä ja palauttaa kirjan. Siitä alkaa matka todellisen kirjanystävän elämään ja mielen syövereihin.

"Kirjat vaikuttavat ihmisten kohtaloihin. Joistain Malesian Tiikerin lukeneista tuli kirjallisuuden opettajia syrjäisiin yliopistoihin. Siddhartha tutustutti kymmenet tuhannet nuoret hindulaisuudeen, ja Hemingway teki heistä urheilijoita. Dumas mullisti tuhansien naisten elämän ja keittokirjojen ansiosta monet heistä säästyivät itsemurhalta. Bluma oli kirjallisuuden uhri. Mutta ei ainoa. Leonard Wood, iäkäs muinaiskielten professori, sai toispuolisen halvauksen, kun hänen päälleen putosi viisi osaa Encyclopedia Britannicaa hänen omasta kirjahyllystään; ystäväni Richard horjahti tilapuilta ja mursi jalkansa yritettyään kurottaa William Faulknerin Absalom, Absalomia hyllyn perukoilta. Eräs toinen ystäväni Buenos Airesista sairastui tuberkuloosiin nyhjättyään valtionarkiston kellareissa, ja tiedän, että eräs chileläinen koira kuoli vatsanväänteisiin hotkaistuaan raivonpuuskassa aimo annoksen Karamazovin Veljeksiä."

Paperitalo on monitahoinen teos. Toisaalta se on upea ylistyslaulu kirjallisuudelle, mutta toisaalta taas tarina pakkomielteen rappeuttavasta voimasta. Teoksesta tulee mieleen Carlos Ruiz Zafónin Tuulen Varjo, joka on yksi lempikirjoistani. Tämä mielleyhtymä oli ehkä yksi syy, miksi ihastuin kirjaan välittömästi. Vaikka kirjanystävien fanaattisuus oli jopa pelottavaa, olin silti kateellinen teoksen henkilöhahmoille, jotka pystyivät omistamaan elämänsä lukemisella ja kirjoista nauttimiselle. Suosittelen Paperitaloa kaikille, jotka rakastavat kirjoja ja kirjallisuutta, ja haluavat lukea kirjoja kirjoista.

 

(Carlos Maria Dominguez: Paperitalo, Basam Books 2006)