Saku Tuominen: Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä

Saku Tuomisen kirja on niin pullollaan hyviä ajatuksia, että kun mietin, mitä asioita haluaisin erityisesti tuoda esille, meinasin päätyä referoimaan tähän koko kirjan. Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä on pieni kirja, mutta sisällöltään suuri. Minulle teoksen sanoma oli, että unelmointi kannattaa aina ja suurimmat onnen tunteet saa yleensä hyvinkin arkisista asioista kunhan elämän perusasiat ovat kunnossa. Tärkeintä on positiivinen elämänasenne ja halu tehdä asioita, joista unelmoimme. Asenne ratkaisee!

Kirjassa oli paljon itsestäänselvyyksiä, kuten se, miten toiset ihmiset näyttävät elävän parempaa elämää kuin me itse, koska näemme siitä vain osan. Ilmiö pätee erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa jokainen pystyy kiillottamaan elämäänsä niin, että se näyttää mahdollisimman hyvältä. Itsestäänselvyyshän tämä toki on, mutta juuri sellainen asia, jonka mielelläni luen kirjasta sellaisena päivänä kun oma elämä ei todellakaan tunnu kovin hohdokkaalta. Tuomisen kirjan pariin on helppo palata huonona päivänä ja saada taas lisää energiaa ja uskoa unelmiinsa.

Tuominen jakaa ihmiset kolmeen kategoriaan: haihattelijoihin, puurtajiin ja takertujiin. Haihattelijat haaveilevat paljon, mutta eivät uskalla tehdä ratkaisevaa siirtoa toteuttaakseen unelmansa. Puurtajat eivät usko unelmointiin ja ajattelevat, että haaveilu jostain uudesta asettaa heidän nykyisen elämänsä hyvyyden kyseenalaiseksi. Takertujat pitävät kiinni saavuttamistaan asioista ja pelkäävät, että heidän saavutuksensa leimataan virheiksi jos he myöntävät, että haluaisivatkin nyt jotain muuta. Tunnistan itseni jollain tasolla kaikista näistä tyypeistä ja voisin kuvitella, että niin käy monelle muullekin. Jokaisesta kohdasta tuli mieleen vähintään yksi asia, jossa olen toiminut juuri noiden nimenomaisten stereotypioiden mukaisesti. Mutta ei se mitään, taas tuli tilaisuus oppia jotain ja nähdä asiat uudella tavalla.

Pidin kirjan kevyestä rakenteesta ja siitä, että voin halutessani lukea kappaleen sieltä toisen täältä. Kirjassa on tilaa omille muistiinpanoille ja tekstistä on valmiiksi korostettu tärkeitä asioita alleviivaamalla. Samalla kannustetaan lukijaa tekemään omia merkintöjä ja kirjoittelemaan marginaaleihin. Yleensä olen hyvin tarkka, että kirja ei saa näyttää luetulta; en koskaan taittele sivuille hiirenkorvia enkä varsinkaan tee muistiinpanoja kirjojen sivuille. Tuomisen kirjan kohdalla sen sijaan suorastaan odotan, että omasta kappaleestani tulee repaleinen ja se on täynnä alleviivauksia ja muita merkintöjäni.

Toivon, että mahdollisimman moni lukee Saku Tuomisen kirjan ja saa siitä yhtä paljon ajattelemisen aihetta kuin itse sain. Olen aina uskonut, että positiivinen elämänasenne on avain onnellisuuteen, mutta Tuomisen kirja antoi monta uutta näkökulmaa siihen, mistä palasista onni voi koostua. Harvoin olen ollut näin iloinen siitä, että tulin tarttuneeksi kirjaan, joka melkein jäi lukematta.

 

(Saku Tuominen: Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä: Paasilinna 2013)