Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
Pidin Lumilapsesta paljon. Voisin ehkä jopa sanoa, että se mahtuu kaikkien aikojen top10 listalleni. Joihinkin lukijoihin Iveyn uutuus oli tehnyt yhtä suuren vaikutuksen, mutta itse en tavoittanut samaa kokemusta. Tarina oli kaunis, Alaskan maisemat upeat ja päähenkilöiden välinen kaipaus lumoavaa. Kerronnan rytmi oli kuitenkin todella rauhallinen ja se vei lukukokemuksesta parhaan kärjen. Tuntui, ettei tarina oikein etene ja kirjaa olisi pitänyt lukea todella pitkiä aikoja kerralla, jotta kertomukseen olisi päässyt kunnolla sisään. Suosittelen lempeiden, pitkien tarinoiden ystäville, nautiskelijoille.
(Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle, Bazar 2017. Suomentanut Marja Helanen)
Tommi Kovanen, Jenny Rostain: Kuolemanlaakso (äänikirja)
Todellinen yllättäjä lukulistallani. En seuraa urheilua enkä ole yleensä ollut millään tasolla kiinnostunut urheilijatarinoista. Luin Hesarista artikkelin Kovasesta ja uteliaisuuteni heräsi sen verran, että päätin hypätä tuntemattomaan ja tarttua ensimmäistä kertaa ikinä urheilijaelämäkertaan. Kyllä kannatti! Jenny Rostain on tehnyt todella hyvää työtä tekstin kanssa ja tarina on kaikessa karuudessaan todella koskettava ja antaa ammattilaisurheiluun aivan uudenlaista näkökulmaa. Taklaustapauksesta on ilmeisesti aikanaan käyty paljon keskustelua ja se on käsittääkseni jakanut vahvasti mielipiteitä. Koska en ole erityisen kiinnostunut urheilusta, enkä varsinkaan jääkiekosta, koko tapaus on jäänyt minulta huomiotta. Sen takia pääsinkin lukemaan kirjaa ns. puhtaalta pöydältä ilman ennakko-oletuksia. Suosittelen kirjaa toki jääkiekosta kiinnostuneille, mutta lisäksi kenelle tahansa, jota kiinnostaa hyvin kirjoitetut elämäntarinat ja ihmiskohtalot.
(Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso, Bazar 2017)
John Boyne: Poika vuoren huipulla
Toisen maailmansodan aikaan sijoittuva tarina siitä, miten ympäristön paineessa on vaikeaa pysyä uskollisena muille tai edes itselleen ja omille periaatteilleen. Pierrot ja Anshel ovat naapureita ja parhaita ystäviä kunnes Pierrot joutuu muuttamaan pois. Uudessa kodissa Saksassa ei saa puhua menneisyydestään eikä varsinkaan juutalaisystävästään. Ajan saatossa on helppo unohtaa, mistä on tullut ja kuka on joskus ollut. Vaikka tästä aiheesta on kirjoitettu loputtoman paljon, aina aika ajoin on hyvä palautella mieleensä, miten omista arvoistaan on tärkeää pitää kiinni silloinkin kun ympärillä asiat muuttuvat.
(John Boyne: Poika vuoren huipulla, Bazar 2017. Suomentanut Heli Naski)
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan Suomi
Suomen juhlavuoden kunniaksi Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä Suomen historian merkkitapahtumista ja -henkilöistä. Kirjassa otetaan kantaa niin kestävyysjuoksuun, suksien voiteluun kuin Kekkoseenkin. Tällä kertaa myös emäntä pääsee ääneen. Kirjassa on haikeutta, jota en ole aiemmista Mielensäpahoittajista tavoittanut ainakaan samassa mittakaavassa. Muuten tuntui, että tässä kirjassa Kyrö saavuttaa samanlaisen nokkeluuden ja tekstin jouhevuuden kun ihan ensimmäisessä Mielensäpahoittajassa. Vahva suositus sekä vanhoille Mielensäpahoittajan ystäville että uusille (jos tästä maasta vielä löytyy joku joka ei ole lukenut yhtäkään edellisistä osista).
Siinä kaikessa lyhykäisyydessään syyskuun luetut. Loppuvuoden aikana haluan lukea aikuisille suunnatun kaunokirjallisuuden lisäksi nuortenkirjoja ja lasten romaaneja. Lukulistalla on myös Mauri Kunnaksen upea Koiramäen Suomen historia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.