Kirjassa on viisi päähenkilöä: väsähtänyt kotiäiti Silja Seppälä, Siljan alter ego Gwendolyn, kirjoittamiskurssin vetäjä Ville Salonen, juorutoimittaja Leila Hakkarainen sekä stand up -koomikko Linda Perttu. Tarinaa kerrotaan vuorollaan jokaisen näkökulmasta, mutta muita tärkeämmäksi henkilöksi nousee Silja Seppälä. Silja on tyytymätön elämäänsä ja kokee, että kaikki hänen ympärillään olevat ihmiset ovat menestyneet ja edenneet urallaan, mutta hän vain muistelee vuosien takaisia tekemisiään ja sanomisiaan. Arki on päivästä toiseen samanlaista puurtamista ja aviomies aina poissa työmatkoillaan. Silja ilmoittautuu luovan kirjoittamisen kurssille ja tapaa siellä Ville Salosen. Siitä saa alkunsa tapahtumasarja, joka muuttaa jokaisen päähenkilön elämää ainakin pikkuisen.
En pystynyt samaistumaan yhteenkään päähenkilöistä ja erityisesti Linda oli roolihahmona suorastaan vastenmielinen. En tiedä, oliko hahmon tarkoitus olla hauska vai ironinen vai jotain ihan muuta, mutta itse en tavoittanut mitään mistä olisin saanut otteen. Samoin kävi Leila Hakkaraisen kanssa, jonka mukana ololle en keksinyt oikein mitään virkaa. Myös Siljan mielikuvitushahmo Gwendolyn jäi etäiseksi ja en tiedä, olisiko kirjasta jäänyt puuttumaan mitään olennaista vaikka sitä ei olisi ollut mukana lainkaan.
Odotukseni Maija Vilkkumaan esikoisteosta kohtaan olivat suuret ja jouduin pettymään. Toivon kuitenkin, että joku toinen lukija löytää kirjasta sellaisia tasoja, joita en itse löytänyt. Jos Vilkkumaa kirjoittaa joskus toisen kirjan, luen varmasti sen ihan yhtä toiveikkaana kuin tämänkin ja toivottavasti saan yllättyä iloisesti.
(Maija Vilkkumaa: Nainen katolla, Kaiku Books 2013)
Harmi, että et tykännyt tästä. :/
VastaaPoistaMinäkään en kyllä samaistunut yhteenkään hahmoista, mutta pidin kirjasta silti paljon.
Mä luulen, että tässä oli lähinnä vikana se, että en ollut ihan kohderyhmää. En ole tippaakaan radikaali tai anarkistinen tyyppi ja siksi en löytänyt kirjasta sellaisia elementtejä, jotka olisivat miellyttäneet. Kaikki hahmot ovat jonkinlaisessa murrosvaiheessa elämässään ja koin sen ehkä enemmänkin ahdistavana kuin virkistävänä. Lukukokemuksesta jäi fiilis, että kiva kirja, mutta ei vaan minua varten:)
PoistaEn olisi aikaisemminkaan uskaltanut lähteä tätä kokeilemaan, mutta en kyllä uskaltaisi enää nytkään:D Olisi mielenkiintoista lukea tavallinen lukuromaani, jossa käydään läpi oman onnen avaimia (kyllä, Onnellisuusprojekti innoittaa edelleen henkisessä mielessä!), mutta tämäkään kirja ei taida ihan sellainen olla. Olisi hienoa saada sellainen tietynlainen oman elämän tekemisenmeininki tarinasta. Vaikuttua jotenkin niin paljon, että hei kun toikin pystyi niin mäkin pystyn!
VastaaPoistaMua jotenkin tosi paljon harmittaa se, että en tykännyt tosta. En osaa yhtään arvioida, mitä sä voisit olla siitä mieltä muuten, mutta niitä onnen avaimia en kyllä usko, että tuosta kirjasta löytyy. Tarina ei oikein ole sen tyyppinen, ainakaan mun tulkintani mukaan. Mutta ihan mielenkiintoista olisi kyllä kuulla sun mielipide jos joskus rohkaistut sen lukemaan:)
Poista