Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Monesti kirja-arviointia kirjoittaessa tulee sellainen tunne, että vaikka kirja oli ihan hyvä, siitä ei ole silti oikein mitään sanottavaa. Varsinkin dekkareiden kohdalla käy usein niin. Nyt luin kirjan, josta olisi niin paljon sanottavaa, että ei tiedä mistä aloittaisi. Joyce Carol Oatesin Sisareni, rakkaani oli eriskummallinen kirja, joka herätti paljon ajatuksia.

Bliss Rampike on ihastuttava kuusivuotias tyttö ja luistelun ihmelapsi. Kaikki rakastavat pientä jääprinsessaa. Kun Bliss löytyy kotitalonsa kellarista kuolleena, kyseessä on valtaisa sensaatio, jota käsitellään mediassa loputtomasti. Erityisen suuren roolin kuoleman jälkeisessä mediamylläkässä ottaa Blissin manageri-äiti, jonka julkisuushakuisuudella ei tunnu olevan mitään rajaa. Tarinan kertojana toimii Blissin isoveli, nyt 19-vuotias Skyler Rampike, jota myös aikanaan epäiltiin murhasta, ja joissain piireissä epäillään edelleen. Skyler kertoo perheensä tarinan ajoista ennen Blissin syntymää aina tähän päivään saakka.

Skylerista on tullut vuosien varrella moniongelmainen nuori, joka on jatkuvassa laitos- ja lääkekierteessä. Muistelmiaan kirjoittamalla hän yrittää jäsentää menneisyyttään ja samalla kertoa tarinan siitä, millaista on elää vanhempien kanssa, jotka asettavat aina oman etunsa lastensa edelle.
Kertomus pohjautuu löyhästi Amerikassa 1990-luvulla tapahtuneeseen lapsimissin murhaan, mutta kirjailijan teoksen alkuun kirjoittaman vastuuvapautuslausekkeen mukaan tarina on kuitenkin täysin keksitty. Jos tarina siis tuntuu tutulta, se johtuu siitä, että tarinalla ja tosielämän tapahtumilla on kuitenkin melko paljon yhteistä.

Monet kirjat antavat paljon ajattelemisen aihetta, mutta harvoissa kirjoissa sitä annetaan näin suoraviivaisesti, kuin tarjottimella:
Siskoni kuoleman kymmenvuotispäivä lähestyy nopeasti. Siksi kirjoitan tämän. Kyyhötän raiteilla kun veturi syöksyy kohti. Tuijotan sokaiseviin ajovaloihin kuin Jumalan ilmestykseen hypnotisoituna/halvaantuneena/kykenemättä liikkumaan.
Skyler täällä on pimeää.
Skyler älä jätä minua yksin tänne
Skyler kuolisitko sinä minun puolestani?
Ja se on ratkaiseva kysymys, eikö niin? Kuolisitko minun puolestani.
Lukija, kysy itseltäsi: onko ketään, jonka puolesta olisit valmis luopumaan hengestäsi? Et luovuttaisi (vain) munuaista vaan sydämen? Pelastaaksesi rakkaasi hengen?

Kirja on Skyler Rampiken muistelmateos ja muodoltaan sellaiseksi kirjoitettu. Skylerin lapsuudentraumat ovat kuitenkin niin syviä, että hän joutuu eriyttämään tämän päivän yhdeksäntoistavuotiaan minänsä siitä yhdeksänvuotiaasta minästä, jonka elämä muuttui yhdessä yössä kun pikkusisko murhattiin.
Juuri siksi tämä kerronta onkin niin vatsaavääntävää ja raivostuttavan hidasta: Skyler (yhdeksäntoista) ei kestä palata vieläkin traumaattisempiin kohtauksiin Skylerin (yhdeksän) elämässä, mutta silti hänen/minun on pakko.

Kirjan takakannessa näkyvän Publisher´s Weeklyn arvostelun mukaan Oatesin kirja on "veitsenterävä satiiri". Teos käsittelee traagisia aiheita, joista kauheinta on vanhempien järkyttävä itsekeskeisyys, oman edun tavoittelu ja täysi välinpitämättömyys omien lastensa hyvinvoinnista. Tarinassa käsitellään nyky-yhteiskunnan sairasta ilmiötä, jossa lapset ovat vanhempien pelinappuloita ja välineitä, joilla toteutemaan omia toteutumatta jääneitä haaveita lapsen tahdosta riippumatta. Satiirista on siis tosiaan kyse, mutta ei millään muotoa hauskasta sellaista vaan tarina on pääosin todella surullinen.
Bliss lisäsi haikealla äänellä: "Tiedätkö mitä, Skyler? Mami ja isä eivät enää rakasta minua. Sen jälkeen kun kaaduin jäällä, kukaan ei enää rakasta minua." ja Skyler sanoi heti: "Kyllä rakastavat. Minä rakastan", ja Bliss sanoi epäilevästi: "Rakastatko, Skyler? Miksi?" ja Skyler sanoi: "Siksi, että sinä olet minun sisko", vaikka miettikin, johtuiko se siitä, oliko se pätevä syy, ja jos oli, jos tämä pieni surusilmäinen sätky tyttö ei olisi hänen siskonsa, jos Blissillä ei olisi Skyler-nimistä veljeä, rakastaisiko häntä kukaan? (Ja miksi kukaan rakastaa ketään toista? Skyler mietti.)

Kirjan perimmäinen kysymys on tietysti, kuka murhasi Bliss Rampiken ja oliko se kenties Skyler itse. Sen verran voin juonesta paljastaa, että siihen asiaan saadaan vastaus kirjan lopussa. Kannattaa siis lukea, jotta totuus selviää.

 

(Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani, Otava 2012)