tiistai 27. elokuuta 2013

Belinda Bauer: Kadonneet lapset

Se tapahtui niin äkkiä. Jessin jalat tömähtivät soraan, ja kylmyys iski ristiselkään verryttelytakin noustessa kainaloihin. Jess kiemurteli ja potki ja yritti kääntää päätään purrakseen miehen voimakkaita käsivarsia, mutta suussa maistui vain vahakangastakin karvas rasva. Jess tunsi, kuinka häntä raahattiin levähdyspaikan poikki. Hän yritti yhtä aikaa sekä päästä jaloilleen että heittäytyä painavaksi ja vaikeasti liikuteltavaksi. Luurit putosivat hänen korvistaan, mutta edelleen hän kuuli särisevää vaimeaa musiikkia jostain kaulansa tietämiltä sekä lisäksi soran ratinaa ja omaa huohotustaan.

Sieppaajan ensimmäinen uhri on teini-ikäinen Jess Took, joka katoaa autosta isän ollessa metsästämässä. Ainoa johtolanka on rattiin kiinnitetty lappu, jossa lukee "Te ette rakasta häntä". Etsivät Reynolds ja Rice olettavat sieppauksen liittyvät Jessin isään, mutta teoria murenee pian kun siepataan toinen lapsi, ja kolmas, ja neljäs... Jokainen lapsi katoaa autosta ja joka kerta tyhjästä autosta löytyy teksti "Te ette rakasta häntä". Poliisit ovat ymmällään ja lapset tuntuvat kadonneen kuin savuna ilmaan.

Belinda Bauerilta on suomennettu aikaisemmin kaksi teosta: Hautanummi ja Tappajan katse. Melko pian aloitettuani uusimman teoksen lukemisen, selvisi, että kaksi edellistä olisi ehkä kannattanut lukea ensin. Tapahtumapaikat olivat ainakin osittain samoja ja kirjassa viitattiin jatkuvasti aiempien teosten tapahtumiin. Jopa osa henkilöhahmoista oli samoja. Juonen kannalta ei varmaankaan ollut haitaksi vaikka en ollut edellisiä osia lukenut, mutta tykkään lukea kirjasarjojen osat oikeassa järjestyksessä ja tässäkin tapauksessa se olisi auttanut ymmärtämään kokonaisuutta paremmin.

Kadonneet lapset oli siitä poikkeuksellinen jännäri, että tarinaa kerrottiin todella monesta näkökulmasta ja tapausta tutkivien poliisien näkökulma ei suinkaan ollut keskeisin. Paljon tärkeämmässä roolissa oli esimerkiksi Bauerin edellisistä kirjoista tuttu Steven ja tapahtumat hänen ympärillään. Steven olikin mielestäni tarinan sympaattisin hahmo ja henkilöistä se, johon kiinnyin eniten. Vaimonsa murhasta traumatisoitunut poliisimies Jonas Holly sen sijaan jäi melkoiseksi mysteeriksi loppujen lopuksi vaikka kuinka ahkerasti yritin päästä tyypin pään sisälle.

Bauer kirjoittaa sujuvaa tekstiä ja kertomus on hyvin ja laadukkaasti rakennettu. Samanlaiseen tarinan imuun en tämän kirjan kanssa kuitenkaan päässyt kuin esimerkiksi Camilla Läckbergin kirjoja lukiessa. Missään vaiheessa ei siis tullut sellainen tunne, että näitä täytyy päästä heti lukemaan lisää. Vaikka kirja oli kirjoitettu hyvin, jokin viimeinen silaus siitä silti puuttui ja päälimmäiseksi jäi fiilis, että tuskin muistan tätä tarinaa enää jonkin ajan kuluttua.

 
 
(Belinda Bauer: Kadonneet lapset, Karisto 2013)


2 kommenttia:

  1. Sarjassamme ihmejuttuja: luin tosiaan eilen ensimmäisen kappaleen siitä Valo valtameren yllä ja ajattelin ihan lennosta ottaa Lumilapsen sille taistelupariksi. Takakannesta selvisi, että Lumilapsessakin käsitellään lapsettomuutta ja siinäkin tuntematon lapsi tulee muuttamaan pariskunnan elämän. Ehkä tuurilla löydän Bernadetellekin taistelu parin, kun tämäkin meni niin nappiin:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aikamoinen sattuma. Nehän onkin sitten ihan täydellinen taistelupari. Tuli muuten mieleen sen Bernadetten pariksi Niina Within Taisit narrata, Stella. Sitä oli ainakin jossain blogissa kehuttu ja kotimainen chick lit on sen verran harvinaista, että pitäisi joskus itsekin kokeilla.

      Mulla ei nyt taas lukeminen kulje yhtään. Luen siis myös sitä Valo valtameren yllä ja en vaan pääse siinä eteenpäin vaikka se tosi hyvältä alun perusteella vaikuttaakin.

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.