keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

"Yksikään ihminen ei ole saari; jokainen kirja on maailma."

Ensimmäisenä pahoittelut pitkästä tauosta. Sain vihdoinkin hankittua uuden tietokoneen hajonneen tilalle ja nyt pääsen taas lukemisen lisäksi myös kertomaan lukemastani. Moni postaus odottaa kirjottamistaan, mutta aloitan ensimmäisenä kirjasta, joka teki lähiaikoina luetuista suurimman vaikutuksen. Garbrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias oli yksinkertaisesti ihana. Ja tarkoitan sitä nyt kirjaimellisesti, sillä tarinassa ei ollut mitään turhaa kikkailua vaan se oli Tarina isolla T:llä. A.J. Fikry on vähän alle nelikymppinen kirjakauppias, joka on menettänyt vaimonsa ja käytännössä samalla koko elämänsä. Fikryn päivät täyttyvät ilottomasta työnteosta, kaipauksesta ja surusta. Hän avaa kauppansa joka päivä, mutta ei saa enää iloa edes kirjoista ja asiakkaatkin ovat yhdentekeviä. Eräänä päivänä Fikryn kirjakokoelman helmi, Edgar Allan Poen Tamerlanen ensipainos varastetaan. Siitä saa alkunsa tapahtumien ketju, joka muuttaa A.J. Fikryn elämän suunnan ja tuo samalla lukemisen ilon takaisin.

A.J. Fikry on kaikessa kärttyisyydessään alusta alkaen sympaattinen hahmo ja kiinnyin heti myös Alice Islandiin, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat. Tarinan henkilöt ovat aitoja ja ympäristö herää henkiin kertomuksen edetessä. Vaikka Tuulisen saaren kirjakauppias on pieni kirja, alle 250 sivua, tarinan aikajänne on pitkä, melkeinpä elämän mittainen. Kirjan libristikappaleen saatekirjeessä kustantamon toimituspäällikkö kertoo, että hän itki ja nauroi ääneen kirjaa lukiessaan. Itse en vuodattanut kyyneliä lukiessani, mutta olin monesti erittäin liikuttunut ja tarina tarjosi myös monet hyvät naurut.

Rakkaus kirjoja ja lukemista kohtaan on teoksen kantava teema ja sehän lämmittää tietysti lukutoukan mieltä. Uskon, että tarina herättää lukijassa rakkauden kirjoihin vaikka se olisi päässyt välillä uinahtamaankin. Jos et ole lukenut pitkään aikaan mitään, kannattaa lukea Tuulisen saaren kirjakauppias, koska voi olla, että huomaat sen jälkeen lukevasi taas paljon enemmän kuin aikoihin.

 
(Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias, Gummerus 2014)


maanantai 2. kesäkuuta 2014

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Ennen tuijottajapoikaa oli vuorossa vielä viisi muuta. Hän hymyili vähän, kun hänen vuoronsa tuli. Ääni oli matala, käheä ja kuolettavan seksikäs. "Olen Augustus Waters", hän sanoi. "Olen seitsemäntoista. Minulla oli puolitoista vuotta sitten pikkuriikkinen luusyöpä, mutta tulin tänne Isaacin pyynnöstä."
"Miltä sinusta nyt tuntuu?" Patrick kysyi.
"Ai, mahtavalta." Augustus Waters hymyili suupielestään. "Olen vuoristoradalla joka menee koko ajan vain ylöspäin."
Kun minun vuoroni tuli, sanoin: "Minä olen Hazel. Olen kuusitoista. Kilpirauhassyöpä ja etäpesäkkeitä keuhkoissa. Ei valittamista."

Hazel on sairastunut kilpirauhassyöpään kolmetoistavuotiaana ja kuuteentoista ikävuoteen mennessä tauti on jo levinnyt keuhkoihin. Sairauteen ei ole hoitokeinoa ja osan ajasta kone joutuu hengittämään Hazelin puolesta. Augustus on parantunut luusyövästä, mutta päästäkseen eroon sairaudesta, hän on joutunut luopumaan toisesta jalastaan. Nuoret tapaavat syöpäpotilaille tarkoitetussa tukiryhmässä ja Augustus ihastuu Hazeliin ensisilmäyksellä. Siitä saa alkunsa kahden epätavallisessa elämäntilanteessa olevan nuoren rakkaustarina, joka vie heidät tunnetilasta toiseen ja antaa heille jotain, mitä kumpikaan ei olisi uskonut koskaan kokevansa.

John Greenin The Fault in Our Stars ilmestyi tammikuussa 2012 ja siitä lähtien kirja on keikkunut bestseller listojen kärjessä. Suomennos saa varmasti nostetta kun kirjaan perustuva elokuva tulee Suomen ensi-iltaan heinäkuussa. Kahden syöpäsairaan nuoren rakkaustarina on koskettava, mutta kirja ei tehnyt kuitenkaan mitään valtaisaa vaikutusta. Teos ei ollut missään nimessä huono, taidan olla vain hieman väärää kohderyhmää. Jos olisin viitisentoista vuotta nuorempi, olisin varmaankin pitänyt kirjasta kovasti ja jättänyt huomiotta tarinan heppoisuuden. Greenin tekstiä vaivasi sama ilmiö, mihin törmään nuortenkirjoissa nykyään usein: dialogi on liian nokkelaa. Tässä tapauksessa päähenkilöt ovat sekä filosofisia että hauskoja. Sellaisia nuortenkirjan henkilöiden varmasti kuuluukin olla, mutta silti jäin kaipaamaan jotain maanläheisempää. Täydet pisteet kirjailijalle kuitenkin siitä, että hän on onnistunut kirjoittamaan teoksen, joka on saanut monet nuoret lukemaan ilman että siihen on kukaan pakottanut. Ja kirjojen ystävänä tietysti kiinnyn aina henkilöhahmoihin, joille kirjat ovat elämää suurempi asia. Niinpä Hazel ja Augustus elävät ajatuksissani vielä pitkään.


(John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe, WSOY 2013 / alkuperäisteos The Fault in Our Stars 2012)