maanantai 27. lokakuuta 2014

Jussi Adler-Olssen: Vanki

Luin ensimmäisen Jussi Adler-Olssenini ja ihastuin päähenkilö Carl Mørkiin samantien. Vihdoinkin Wallanderille on löytynyt korvike! Pidin Mørkistä ehkä jopa enemmän, koska tämän elämänasenne ei ole ihan yhtä negatiivinen, ja yhteiskunnallinen kritiikki toi uudenlaista puhtia tarinaan. Kritiikki ei kuitenkaan ollut liian alleviivattua vaan sopivasti tarinan sekaan ujutettua.

Carl Mørk työskentelee Kööpenhaminan poliisivoimissa ja hänestä on tullut poliisilaitokselle lähivuosina motivaationpuutteesta kärsivä riippakivi. Päästäkseen eroon murjottavasta Mørkistä, poliisijohto perustaa hänelle oman osaston poliisilaitoksen kellariin. Osasto Q:n muodostavat Carl ja tämän yli-innokas apuri Hafez el-Assad. Mørkin ensimmäinen tapaus on viiden vuoden takainen nuoren poliitikkonaisen katoaminen. Kukaan ei odota, että tapauksen tiimoilta selviäisi yhtään mitään, mutta Mørk onkin oletettua tehokkaampi sekä hyvässä että pahassa.

Jussi Adler-Olsenin kirjoitustyyli on mukavan humoristinen ja juoni pitää otteessaan loppumetreille saakka. Pidin kirjan henkilöhahmoista ja Mørkin luonteessa oli juuri sopiva määrä yrmyä skandipoliisia sekoitettuna läheisistään huolehtivaan murehtijaan. Vanki on ensimmäinen osa Osasto Q -sarjaa ja kolmas osa ilmestyi tänä vuonna. Sen verran koukuttava tarina Vanki oli, että luin toisen osan heti perään, mutta kolmas saa odottaa vuoroaan ettei tule yliannostusta dekkareita:)


 
(Jussi Adler-Olsen: Vanki, Gummerus 2012, suomentanut Katriina Huttunen)


maanantai 13. lokakuuta 2014

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa

On aina mahtavaa kun saa nauraa ääneen kirjaa lukiessa. Kuolema Ehtoolehdossa tarjosi niitä hetkiä roppakaupalla. Siiri ja Irma ovat yli 90-vuotiaat ystävykset, jotka asuvat Ehtoolehdon palvelutalossa. Rouvat viettävät rauhallista elämää, johon kuuluu korttipelejä, raitiovaunuajeluja sekä punaviinilasillisia silloin tällöin. Kun Ehtoolehdon nuori kokki Tero kuolee salaperäisesti, lähtee liikkeelle tapahtumien sarja, jonka myötä Siiri melkein menettää läheisimmän ystävänsä. Onneksi pelastava enkeli nahkaliivissään ilmestyy paikalle ja saa asiat kääntymään yllättävään suuntaan.

Kuolema Ehtoolehdossa osui silmiini kirjaston hyllyssä ja pakkohan kehuttua kirjaa oli päästä testaamaan. Luin samaan aikaan toistakin romaania, mutta se jäi Ehtoolehdon rinnalla ihan kakkoseksi. Minna Lindgrenin teksti on hauskaa, mutta kirja oli myös hyvin koskettava, koska vanhusten rooli hektisessä nykymaailmassa on juuri niin raastavan vaikea kuin kirjailja kuvailee. Siiri ja Irma suhtautuvat elämäänsä ja sen lopun lähestymiseen huumorilla jollaiseen itsekin toivoisi sitten jonain päivänä pystyvänsä. Eniten kirjassa kosketti vanhusten yksinäisyys ja se miten he kokevat olevansa taakkoja läheisilleen ja yhteiskunnalle.

Kuolema Ehtoolehdossa oli monin puolin ajatuksia herättävä teos. Pohdittavaksi jäivät vanhusten ylilääkitseminen, vanhustenhuollon henkilökunnan valta, läheisten välinpitämättömyys, terveydenhuollon byrokraattisuus ja oikeus inhimilliseen kohteluun ja armolliseen kuolemaan. Kaiken tämän lisäksi kirja oli hauska ja sopivan sekopäinen. Suosittelen viihdyttävän kotimaisen kaunokirjallisuuden ystäville ikään katsomatta.

 
 
(Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa, Teos 2013)