Herman Koch: Lääkäri

Herman Kochin edellisessä kirjassa aloin inhota päähenkilöä vasta ehkä sadannen sivun kohdalla, uutuudessa se tapahtui kutakuinkin viidennellä sivulla. Lääkäri kertoo Marc Schlosserista joka on, yllättävää kyllä, lääkäri. Eräs Marcin potilaista, kuuluisa näyttelijä Ralph Meier, kuolee hoitovirheen seurauksena. Schlosser ja Meier ovat olleet keskenään tekemisissä myös hoitosuhteen ulkopuolella, ja herääkin kysymys, oliko kyseessä hoitovirhe ollenkaan vai oliko Marcilla jotain henkilökohtaista Ralphia vastaan.

Joskus elämäänsä kelaa taksepäin nähdäkseen, missä kohdassa se olisi vielä voinut ottaa toisen suunnan. [...] Menin sinä iltana rannalle. Ja kun palasin sieltä, olin muuttunut. En hetkeksi, enkä pariksi päiväksi, en: lopullisesti.

Olin lukenut kirjaa nelisenkymmentä sivua, kun aloin ajatella, että en ehkä halua lukea sitä enempää, koska päähenkilö oli niin totaalisen vastenmielinen tyyppi. Luin kuitenkin aikani kuluksi vielä parikymmentä sivua lisää ja siinä vaiheessa  inhosin Schlosseria jo niin paljon, että halusin lukea kirjan loppuun vain siitä toivossa, että hänelle käy lopulta huonosti. Inho tosin muuttui jossain vaiheessa hieman lievemmäksi, mutta vastenmielisenä Marc pysyi alusta loppuun.

Kirjan takakannessa lupailtiin psykologisesti tarkkaa ihmiskuvausta, purevaa huumoria ja arvoituksellinen tarina. Jotenkin en lopulta kokenut saaneeni lukijana nauttia liiemmin yhdestäkään niistä. Marcin mielenliikkeitä kuvailtiin kyllä tarkasti, mutta muiden henkilöiden motiivit jäivät hämärän peittoon. Siihen on tietysti osasyynä tarinan muoto eli Marc on minä-kertoja. Jos tarinassa oli huumoria, niin se oli ilmeisesti niin hienovaraista, että en sitä huomannut. Olihan se tietysti ironista, että Marc oli hyvin mustasukkainen vaimostaan, mutta ei siitä huolimatta itse kovinkaan uskollista sorttia. Huumoria ei siitäkään kuitenkaan otettu irti sen enempää.

Ei Lääkäri kuitenkaan mikään huono kirja ollut. Jos kestää sen, että teoksen päähenkilö aiheuttaa lähinnä inhon tunteita, niin Lääkäri on ihan kelpo tarina. Olen vaan lähiaikoina onnistunut lukemaan niin monta erinomaista kirjaa, että tällainen keskitasoinen jää herkästi niiden varjoon. Herman Kochin teksti on persoonallista ja vaikka en Lääkäriin mitenkään ylettömästi ihastunutkaan, niin luulen, että luen vielä Kochin seuraavankin kirjan kunhan sellainen ilmestyy.

 

(Herman Koch: Lääkäri, Siltala 2013)