Dennis Lehane: Paahtavan taivaan alla

"Oli ihanan syksyinen päivä. Puut olivat täydessä loistossa. Maa tuoksui sadonkorjuulta. Aurinko ei kuitenkaan enää hehkunut paahtavan kuumana, ja tuuli - puissa humiseva viileä tuuli - toi mukanaan pienen lupauksen sateesta." Jos kirjan loppulauseet ovat tällaiset, millainen kirjan voi olettaa olevan? Itselleni ei tulisi ensimmäisenä mieleen jännityskirja, jossa ammuskellaan, tapellaan ja puhutaan törkeyksiä.

Olen lukenut lähes kaikki Dennis Lehanen kirjat ja olen tapani mukaan kiintynyt kirjojen päähenkilöihin. Tässäkin teoksessa seikkailevat yksityisetsivät Patrick Kenzie ja Angela Gennaro sekä heidän luottoystävänsä, paatunut rikollinen Bubba Rogowski. Tarina kulkee suurelta osin dialogin voimin ja se on ehdottomasti Lehanen tekstin vahvuus. Etsivien keskustelut koostuvat lähinnä piikittelystä ja naljailusta, mutta silti niistä välittyy lukijalle lämpö, jota elämänmittaisissa ystävyyssuhteissa on.

Lehanen kirjat ovat rikoskirjallisuutta ja lajityyppinä se on sellainen, jota en lue muuten oikeastaan ollenkaan. Kenzie & Gennaro -jännärit ovat aika äijämäisiä, luodit lentelevät, aseita on joka lähtöön, ajellaan hienoilla klassisilla amerikkalaisilla autoilla ja juodaan paljon viinaa. Väkivaltaa ei kaihdeta ja tässäkin teoksessa Kenzie pahoinpidellään vaikka kuinka monta kertaa. Kirjoissa liikutaan Bostonin alamaailmassa. Päähenkilöillä on suhteita niin mafiaan kuin poliisiinkin ja tarina kulkee sujuvasti lain molemmin puolin. Kenzie ja Gennaro eivät epäröi käyttää vähän arveluttavampiankin keinoja saadakseen hommansa hoidetuksi, mutta tavoite on aina, että pahikset saavat nenilleen ja hyvikset voittavat.

Kirjojen huumori perustuu dialogiin ja jaksaa huvittaa kirjasta toiseen. Ironia vetoaa huumorin lajina erityisesti ja sitä näissä kirjoissa riittää. Tällä kertaa tosin parhaat naurut sain suomentajan erikoisesta sanavalinnasta. "Rouvalla oli yllään mustaharmaaruudullinen paita, mustat joustohousut ja mustat sandaalit, ja hänen tummissa hiuksissaan oli hohtava karpalon vivahde." Joustohousut?? Siis ihan oikeasti?? No joo, strechistä on varmaan kyse ja ehkä ne naurut voi laittaa omituisen huumorintajuni piikkiin. Dialogi on siis ihan oikeasti hauskaa luettavaa. Lisäpisteitä Lehanelle siitä, että kirjassa juodaan Finlandiaan ja soitellaan Nokian kännyköillä. Se vaan jaksaa aina lämmittää isänmaallisen ihmisen mieltä.

 

kuva: www.tammi.fi



Dennis Lehane: Paahtavan taivaan alla, Tammi 2010