Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä

Monta tyttöä on kadonnut eri puolilla Ruotsia. Yksi heistä, Victoria, ilmestyy kuin tyhjästä samaan paikkaan mistä katosi neljä kuukautta aiemmin. Tytön paluu päättyy julmasti lumisateen keskeltä vauhdilla ilmestyvän auton alle. Patrik Hedström poliisiystävineen on selvittänyt Victorian katoamista ja nyt fjällbackalaistytön tapauksen tutkinta saa aivan uudenlaisen käänteen.

Laila Kowalska istuu vankilassa tuomiota miehensä Vladekin surmasta. Erica Falck on päättänyt kirjoittaa seuraavan kirjansa tapauksesta, mutta tutkimus ei etene yhtään, koska Laila ei suostu avautumaan tapahtumien kulusta.

Siinä yksinkertaistetusti Camilla Läckbergin uusimman teoksen lähtöasetelma. Leijonankesyttäjä on jo yhdeksäs kirja Läckbergin Fjällbacka -sarjassa. Tarinassa oli kaikki aiemmista kirjoista tutuksi tulleet elementit. Kuten varmasti jokainen Läckbergin tuotannon tunteva lukija, minäkin odotin lukiessani koko ajan, missä vaiheessa Erica tunkee nokkansa poliisin tutkintaan ja asettaa itsensä hengenvaaraan. Juoni ei valitettavasti tarjonnut yllätyksiä sillä saralla. Kertomus oli ihan hienosti rakennettu, mutta näin yhdeksännen kirjan kohdalla olisin jo toivonut tarinan perusrakenteeseen jotain uutta. Läckbergin edelliset kirjat Enkelintekijä ja Majakanvartija olivat muistikuvieni mukaan hieman parempia kuin Leijonankesyttäjä ja eivät ihan yhtä ennalta-arvattavia. Ihan ilolla tämänkin kuitenkin luin ja kokemus oli vähän samanlainen kuin olisi viettänyt illan ystävien kanssa, joita ei ole tavannut muutamaan vuoteen. Oli kiva oli kuulla teistä Erica, Patrik ja muut fjällbackalaiset. Toivottavasti tavataan taas pian!

(Camilla Läckberg: Leijonankesyttäjä, Gummerus 2015. Suomentanut Outi Menna. Alkuteos Lejontämjaren 2014)