Ville Eloranta: 125 myyttiä suomen kielestä

Olin varsinkin joskus alle parikymppisenä aikamoinen kielipoliisi ja mielelläni oikaisemassa toisten kielioppivirheitä niin puheessa kuin kirjoitetussa tekstissä. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että oma tekstini on kaukana virheettömästä, puhekielestä puhumattakaan. Jonkinlainen oikeakielisyys on tärkeää omassa elämässäni työn ja opiskelun osalta, mutta välillä pitää muistuttaa itseään, että ei nämä asiat ihan haudanvakavia ole. Ja siihen käy hyvin avuksi Ville Elorannan 125 myyttiä suomen kielestä, jossa toimittaja ja suomen kielen maisteri Eloranta oikaisee yleisiä kieleen liittyviä oletuksia.

Heti kirjan alkupuolella tuli vastaan muutama hyvä tärppi. Myytin numero neljä kohdalla Eloranta toteaa viisaasti, että osa suomen kielen yhdyssanoista on sellaisia, että niiden kirjoitusasussa on kyse lähinnä mielivallasta: nimenomaan kirjoitetaan yhteen, mutta alun perin erikseen, täpötäysi yhteen, mutta ani harva erikseen. Nämä ovat itselleni juuri sellaisia asioita, joiden kohdalla jään toisinaan kirjoittaessa jumittamaan ja sitten harmittelen, että en pysty loogisesti päättelemään millainen kirjoitusasu on. Mutta logiikkaa ei siis olekaan, vaan nämä pitää vain yksinkertaisesti opetella ulkoa.

Myytti numero 21 liittyy siihen, miten toisinaan useampi erilainen taivutusmuoto samasta sanasta voi olla oikein. Itse olen usein herkästi leimannut jotkin taivutukset murreilmauksiksi, vaikka ne eivät sitä ole. On aivan yhtä oikein sanoa palvelujen, palveluiden ja jopa palveluitten. Ja vielä radikaalimpi omena, jota voi taivuttaa jopa viidellä tavalla oikein: omenien, omenoiden, omenoitten, omenojen ja omenain. Omenoitten ja palveluitten kuulostaa omaan korvaani toivottoman väärältä, mutta näin sitä oppii joka päivä jotain uutta.

Ville Elorannan teos on näppärä tietopankki kielestä kiinnostuneelle ja samalla mukava muistutus siitä, että oma tietomäärä tähän asiaan liittyen ei ehkä ole sillä tasolla, millä sen kuvittelisi tai toivoisi olevan.

 

(Ville Eloranta: 125 myyttiä suomen kielestä, HS-kirjat 2014)