Ensimmäisenä pahoittelut pitkästä tauosta. Sain vihdoinkin hankittua uuden tietokoneen hajonneen tilalle ja nyt pääsen taas lukemisen lisäksi myös kertomaan lukemastani. Moni postaus odottaa kirjottamistaan, mutta aloitan ensimmäisenä kirjasta, joka teki lähiaikoina luetuista suurimman vaikutuksen. Garbrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias oli yksinkertaisesti ihana. Ja tarkoitan sitä nyt kirjaimellisesti, sillä tarinassa ei ollut mitään turhaa kikkailua vaan se oli Tarina isolla T:llä. A.J. Fikry on vähän alle nelikymppinen kirjakauppias, joka on menettänyt vaimonsa ja käytännössä samalla koko elämänsä. Fikryn päivät täyttyvät ilottomasta työnteosta, kaipauksesta ja surusta. Hän avaa kauppansa joka päivä, mutta ei saa enää iloa edes kirjoista ja asiakkaatkin ovat yhdentekeviä. Eräänä päivänä Fikryn kirjakokoelman helmi, Edgar Allan Poen Tamerlanen ensipainos varastetaan. Siitä saa alkunsa tapahtumien ketju, joka muuttaa A.J. Fikryn elämän suunnan ja tuo samalla lukemisen ilon takaisin.
A.J. Fikry on kaikessa kärttyisyydessään alusta alkaen sympaattinen hahmo ja kiinnyin heti myös Alice Islandiin, jonne kirjan tapahtumat sijoittuvat. Tarinan henkilöt ovat aitoja ja ympäristö herää henkiin kertomuksen edetessä. Vaikka Tuulisen saaren kirjakauppias on pieni kirja, alle 250 sivua, tarinan aikajänne on pitkä, melkeinpä elämän mittainen. Kirjan libristikappaleen saatekirjeessä kustantamon toimituspäällikkö kertoo, että hän itki ja nauroi ääneen kirjaa lukiessaan. Itse en vuodattanut kyyneliä lukiessani, mutta olin monesti erittäin liikuttunut ja tarina tarjosi myös monet hyvät naurut.
Rakkaus kirjoja ja lukemista kohtaan on teoksen kantava teema ja sehän lämmittää tietysti lukutoukan mieltä. Uskon, että tarina herättää lukijassa rakkauden kirjoihin vaikka se olisi päässyt välillä uinahtamaankin. Jos et ole lukenut pitkään aikaan mitään, kannattaa lukea Tuulisen saaren kirjakauppias, koska voi olla, että huomaat sen jälkeen lukevasi taas paljon enemmän kuin aikoihin.
(Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias, Gummerus 2014)
Tämä kirja toi hyvän mielen. Kirjassa oli monta hykerryttävän hauskaa kohtaa julkisuudesta, julkisen työn tekemisestä ja omasta rauhasta.
VastaaPoistaKirjoitit niin mukavasti tästä kirjasta, että nyt minäkin muistelen sitä astetta lämpimämmin:)
VastaaPoista