lauantai 15. helmikuuta 2014

Leon Leyson: Poika joka pelastui

Leon Leyson eli Leib Lejson syntyi vuonna 1929 Narewkassa, Puolan maaseudulla. Kun saksalaiset miehittivät Puolan 1939, Leyson joutui perheineen ensin Krakovan gettoon ja sieltä myöhemmin Plaszówin keskitysleirille. Leon Leyson on Schindlerin listan nuorin, ja Poika, joka pelastui on ainoa lapsen näkökulmasta kirjoitettu muistelmateos Oskar Schindlerin uhkarohkeasta pelastusoperaatiosta.

Ennen pitkää minulla oli muutama läheisempi ystävä, ja meistä oli hauskaa keksiä leikkejä. Yksi parhaista leikeistämme oli mielestäni se, jossa ajelimme kaupungilla risteilevillä raitiovaunuilla. Uusilla ystävilläni ja minulla ei koskaan ollut rahaa, joten keksimme mielestämme erityisen nokkela tavan ajella ilmaiseksi. Katsoimme, missä konduktööri seisoi, ja hyppäsimme raitiovaunuun vastakkaisesta päästä. Kun konduktööri lähestyi meitä maksuja keräten ja lippuja napsautellen, valmistelimme pakoamme. Hyppäsimme ulos juuri ennen kuin konduktööri äkkäsi juonemme. Tähän leikkiin en koskaan kyllästynyt.
Se, että minä olin juutalainen ja ystäväni eivät, ei tuntunut merkitsevän heille mitään. Tärkeintä oli, että meitä yhdisti sama keppostelunhalu ja uhkarohkeus.

Leon Leyson muutti perheineen Krakovaan keväällä 1938. Hänen varhaislapsuutensa oli aivan samanlainen kuin kenen tahansa alle 10-vuotiaan. Maailma näytti jännittävältä leikkipaikalta ja todellista pahuutta ei osannut kuvitella olevankaan. Leonin elämä muuttui kun saksalaiset miehittävät Krakovan syksyllä 1939. Yhtäkkiä entiset ystävät eivät olleet enää tuntevinaan vaikka vielä hetki sitten leikittiin yhdessä. Ensin juutalaisilta kiellettiin koulunkäynti ja pian rajoituksista siirryttiin suoraan väkivaltaan ja kukaan ei enää voinut tuntea oloaan turvalliseksi. Toukokuussa 1940 natsit alkoivat "puhdistaa" Krakovaa juutalaisista. Kaupunkiin sai jäädä vain 15000 juutalaista, jotka suljettiin muureilla ympäröityyn gettoon. Muualla kaupungissa ei-juutalaisten elämä jatkui päällisin puolin samanlaisena kuin aina ennenkin.

Getossa Leysonin perhe joutui asumaan ahtaaseen asuntoon tuntemattomien ihmisten kanssa. Ruokaa ei ollut ja parhaassa kasvuisässä olevan Leonin nälkä oli jatkuvaa. Päivästä toiseen perhe selvisi ajattelemalla, että tämän pahemmaksi asiat eivät voi muuttua. Getossa asuminen oli kuitenkin vasta pintaraapaisu kaikista kauheuksista, joita Leon perheineen joutui natsivallan aikana kokemaan.

Poika, joka pelastui kosketti niin syvästi, että jouduin pitämään pitkän lukutauon sen jälkeen, koska kaikki muu kirjallisuus tuntui hetken täydellisen merkityksettömältä. Kirja aiheutti valtavan tunnemylläkän ja pahimmillaan jopa fyysistä pahaa oloa. Itkin lukiessani surusta ja ilosta, ja tunsin välillä niin suurta ahdistusta, että meinasin keskeyttää lukemisen kokonaan. En onnistu vangitsemaan tähän tekstiin edes murto-osaa niistä ajatuksista ja tunteista, joita kirja herätti. Lukukokemuksena teos oli kuitenkin niin hieno, että toivoisin kaikkien lukevan sen. Kovin nuorille lukijoille en sitä kuitenkaan suosittelisi, koska totaalisen pahuuden ymmärtämiseen ei meinaa edes näin aikuisen ihmisen kapasiteetti riittää.


(Leon Leyson: Poika, joka pelastui, Tammi 2014)


2 kommenttia:

  1. Ehkä minäkin kotiutan tämän... En ole ajatellut lukevani tätä, mutta merkityksellistä lukukokemusta vailla olisin kyllä nyt. Oikein mikään ei ole iskenyt lähiaikoina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkityksellinen se tosiaan on. Sitten tosin jälkeenpäin on taas se ongelma, että mikään muu ei merkkaa yhtään mitään. Mulla on nyt luvussa Outolintu ja se on kaikessa viihteellisyydessään ihan hyvää vastapainoa tälle kirjalle.

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.