perjantai 8. marraskuuta 2013

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Tyttö ilmaantui ja katosi yllättäen, ja se hermostutti Jackia. Tytön käytöksessä ja ulkonäössä oli jotain yliluonnollista, hänen kuuraissa ripsissään ja viileässä, sinisessä katseessaan, siinä miten hän tupsahti esiin metsästä. Hän oli monin tavoin vain pikkutyttö hentoinen varsineen, mutta toisaalta hän vaikutti tyyneltä ja viisaalta, aivan kuin olisi liikkunut maailmassaan tietäen sellaista, mihin Jack ei ollut koskaan törmännyt.

Mabel ja Jack ovat muuttaneet karuun Alaskaan saadakseen olla rauhassa. Lapsettomuus on heidän suuri tragediansa, jonka kanssa eläminen tuntuu niin ylivoimaiselta, että Mabel haluaa eristäytyä muista ihmisistä täydellisesti. Alaskan erämää tarjoaa sopivat puitteet yksinäisyydelle ja rauhalle. Mabel ei kuitenkaan löydä sisäistä rauhaa vaan kamppailee päivästä toiseen ylitsepääsemättömän tuskan kanssa, kunnes kuvaan astuu Faina, 9-vuotias villin Alaskan lumilapsi. Faina tarjoaa Jackille ja Mabelille lohtua vaikka ei suostukaan elämään heidän kanssan vaan katoaa ilta toisensa jälkeen takaisin lumisiin metsiin. Kukaan muu ei pääse näkemään Fainaa, ja Mabelin ja Jackin ystävät alkavat jo pitää tyttöä mielikuvituksen tuotoksena. Onko Faina henkiin herännyt lumilapsi, joka sulaa kevään tullen, vai sittenkin todellinen vastaus Jackin ja Mabelin syvimpiin toiveisiin?

Lyijynraskas taivas pidätti henkeä. Joulukuu lähestyi, eikä laaksossa ollut vieläkään lunta. Lämpömittari näytti monena päivänä kolmenkymmenen asteen pakkasta. Kun Mabel meni ulos kanoja ruokkimaan, kylmä huimasi. Se pureutui ihon läpi ja kolotti lonkissa ja rystysissä. Ilmassa leijui pari kuivaa lumihiutaletta, mutta lunta oli vain ohut kerros, ja jokituuli lakaisi sen paljaita kiviä ja kantoja vasten pieniksi, likaisiksi kinoksiksi. Oli vaikea erottaa vähäistä lunta hienosta jääkautisesta siltistä, jota tuulenpuuskat puhalsivat jokiuomasta kaiken peitoksi.

Lumilapsi on kaunis tarina, joka sijoittuu Alaskan upeisiin, karuihin maisemiin. Kerronta on sujuvaa ja ympäristön kuvaus erityisen taitavaa. Pystyin lukiessani näkemään mielessäni jylhät metsät ja mahtavat lumiset vuoret sekä sininuttuisen tytön, joka kulkee luonnossa kuin kotonaan. Tarina on sadunomainen ja antaa tilaa lukijan mielikuvitukselle. Ihastuttava kirja, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa ja antoi ripauksen magiikkaa arkipäivään. Tämän jälkeen on vaikea lukea mitään täysin realistista, koska jäin kaipaamaan Lumilapsen tunnelmaa ja satumaisuutta. Ehdottomasti niitä teoksia, jotka kestäisivät toisen lukukerran vaikka samantien.

 
(Eowyn Ivey: Lumilapsi, Bazar 2013)


4 kommenttia:

  1. Tämä kuulostaa todella hyvältä ja ajankohtaiselta. Tekstistäsi välittyy tunnelma hienosti niin, että tulee valtava halu lukea tämä itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Olen nyt itse lukenut tuota sivupalkissa näkyvää Vilkkumaan kirjaa, mutta se ei etene yhtään, koska haluaisin vain palata takaisin Lumilapsen tunnelmaan.

      Poista
  2. Nyt sain minäkin tartuttua tähän kirjaan. Vaikuttaa siltä, että meillä oli aika samanlaiset lukukokemukset. Minulla tosin ei jostain syystä ollut vaikeuksia tarttua seuraavaan kirjaan heti samana iltana, kun olin lukenut Lumilapsen loppuun :) Mutta muilta osin tunnistan kaiken, mitä kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kaipaan edelleen Lumilapsen tunnelmaa. Tällä hetkellä luen sivupalkissa näkyvää Oven tarinaa ja siinä on ihan liikaa realismia tämänhetkiseen mielentilaani, vaikka hyvä kirja onkin.

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.