torstai 13. kesäkuuta 2013

Camilla Läckberg: Enkelintekijä

Fjällbackan saaristossa Valön saarella syttyy tulipalo vanhassa lastensiirtolassa. Paikalle asiaa tutkimaan saapuu poliisimies Patrik Hedström. Samalla saarella on 1970-luvulla kadonnut kokonainen perhe, lukuunottamatta silloin yksivuotiasta Ebbaa, joka on juuri palannut takaisin entiseen kotiinsa remontoimaan vanhaa rakennusta. Perheen katoaminen on jäänyt aikanaan poliisilta selvittämättä, mutta nyt tulipalo saa paikallisen poliisin kiinnostumaan tapauksesta uudelleen. Patrikin kirjailijavaimo Erica on päättänyt kirjoittaa katoamisesta kirjan ja miehen käynnissä olevat tutkimukset antavat Ericalle oivan mahdollisuuden saada hänen kaipaamaansa lisätietoa. Asiaa tutkiessaan Erica sotkeutuu mukaan kuvioon, jossa vaakalaudalla ovat niin läheisten ihmisten henki kuin kansallinen turvallisuuskin.

Läckberg kuljettaa taas tarinaa taitavasti kahdessa ajassa, nykypäivän ja 1900-luvun alun Fjällbackassa. Ihmisten kohtalot kietoutuvat nerokkaalla tavalla yhteen ja mahdollista loppuratkaisua ei lukija keksi ainakaan liian aikaisin. Osa henkilöhahmoista on edellisistä kirjoista tuttuja ja tarinaa lukiessa tuntui kuin olisi törmännyt vanhoihin ystäviin pitkästä aikaa. Läckberg kuuluu ehdottomasti suosikkeihini jännärikirjailijoista ja voi olla että sekin päivä vielä nähdään, että luen seuraavan kirjan ruotsiksi kun en malta odottaa suomennosta.

Viittaukset Hermann Göringiin antavat omanlaistaan lisämaustetta tarinaan. Göring oli oikeassa elämässä naimisissa ruotsalaisen naisen kanssa ja hän on joskus todellisuudessa vieraillut Fjällbackan saaaristossa. Näistä faktoista Läckberg on punonut kekseliään juonikuvion, ja täytyy jälleen kerran ihailla kirjailijan taitoa yhdistää fiktiota ja historiaa toisiinsa. Göringin kanssa tarinassa yönsä viettävä Dagmar on surullinen hahmo ja en lopultakaan tiennyt, olisiko häntä kohtaan pitänyt tuntea enemmän sympatiaa vai halveksuntaa.

En yleensä fanita kirjailijoita vaan olen nimenomaan kiinnostunut kirjoista enkä kirjailijoista persoonina. Camilla Läckberg ei tee sillä saralla poikkeusta, mutta kirjojen tapahtumaympäristöön haluaisin kyllä matkustaa. Läckberg on itse kotoisin Fjällbackasta ja täytyy nostaa hattua kunnan matkailutoimelle, joka on ainakin nettisivujen perusteella todellakin ottanut kaiken ilon irti kuuluisasta kirjailijasta.

Kokonaisuudessaan kirja oli mitä mainiointa jännitystä ja taattua viihdettä Läckbergin tarinoiden ystäville. Ainoa hieman häiritsevä seikka oli muutamat juonen osat, joista tuli liiankin selkeästi mieleen Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia. Mutta jos niiden ei anna häiritä niin suosittelen kirjaa ruotsalaisista, laadukkaista jännäreistä pitäville. Jos et ole vielä lukenut yhtään Läckbergin kirjaa, niin nyt on oikein hyvä hetki aloittaa.

 
(Camilla Läckberg: Enkelintekijä, Gummerus 2013)


2 kommenttia:

  1. Aloitin lukemaan ja tarina oli lopulta pakko ahmia niin nopeasti kuin pystyi. Läckbergin hahmojen pariin on mukavan helppo palata uudelleen ja uudelleen, mutta ehkä seuraavassa kirjassa jo toivon, että vaaraan päätyisivät enimmäkseen rikokseen liittyvät henkilöt eivätkä aina tutut siviilit:) Nyt on myös tullut luettua sen verran monta Läckbergin kirjaa (eli kaikki suomennetut), että huomaan kiinnittäväni huomiota siihen, miten paljon todella vakavasti mielisairaita ihmisiä kirjan eri aikatasoille ollaan kirjoitettu ja, että usein taustalla on vaikea lapsi/äitisuhde. Mutta seuraavaa kirjaa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läckbergin kirjat tosiaan toistavat aikalailla samaa kaavaa kirjasta toiseen. Silti juoni on aina niin hyvin rakennettu, että odotan joka kerta uuden kirjan ilmestymistä innolla. En ollut tullut noita mielenterveysongelmaisia ajatelleeksi, mutta niitä tosiaan Läckbergin teoksissa vilisee. Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon kirjoissa on lapsiin kohdistuvia rikoksia ja onnettomuuksia.

      Poista

Kiitos kommentista! Yli viikon vanhojen tekstien kommentit tulevat näkyviin ylläpitäjän hyväksynnän jälkeen.