Anna Perho: Superarkea!

Kartan yleensä kaikenlaisia self-help -oppaita, mutta muutama viikko sitten olin siinä määrin stressaantunut, että kaikki mahdollinen apu oli tarpeen. Niinpä päätin tarttua Anna Perhon kirjaan, siitä huolimatta, että heti takakannessa kerrottiin, että kirjan ohjeiden avulla ei voi saavuttaa olotilaa, jossa pulssi on yhtä alhaalla kuin pakastekalalla. Se kun olisi ollut juuri se olotila, jota olisin kaivannut. Jouduin nyt kuitenkin tyytymään isoon kasaan käytännön vinkkejä, joilla helpottaa arjen pyörittämistä. Eikä ne mitään huonoja vinkkejä olleetkaan.

Kirja koostuu hyvin käytännönläheisistä ajatuksista, joita noudattamalla voi helpottaa omaa elämäänsä. Osa vihjeistä oli jopa vähän turhankin yksinkertaisia, kuten se, että suunnittelemalla viikon ateriat ja kauppaostokset etukäteen, pääsee vähemmällä. Kukapa ei nyt sitä olisi itsekin tajunnut, mutta omalta osaltani ainakin käytännön toteutus ontuu silti, vaikka sen tiedänkin. Kirjan tarkoituskin oli varmasti herätellä niitä ajatuksia, jotka jokaisella on tiedossa, mutta energia ja voimat eivät riitä niiden jäsentelyyn ja käytännön toteutukseen.

Kirjan paras lause oli "Priorisointi on luopumista". Kaikkea ei siis tarvitse ehtiä ja jaksaa, mutta sen verran järjestelmällinen pitää olla, että päättää mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Kaikkea ei voi siis saada ja sekös ainakin allekirjoittanutta harmittaa. Siitä ajatuksesta yli pääseminen on kuitenkin ainakin omalla kohdallani avain parempaan arkeen. Kirjan toinen tärkeä oivallus liittyi pakollisiin pikku asioihin, joiden keskeneräisyys jäytää mieltä jatkuvasti. Tästä hyvänä esimerkkinä niinkin arkinen asia kuin tiskit, jotka kasaantuvat helposti jos niitä ei pese samantien. Käytännössä periaate on siis, että jos voit hoitaa jonkin asian pois alta seuraavan viiden minuutin aikana, tee se.

Olen nyt parin viikon ajan pyrkinyt helpottamaan elämääni pitämällä Perhon vinkit mielessä. Kävin kaupassa ostamassa viikon ostokset kerralla, olen tiskannut tiskit pois samantien ja siivonnut muutenkin tavarat heti paikalleen lojumasta ympäri kämppää. Ja kyllä, fiilis on huomattavasti parempi kun koti pysyy siistinä ja joka päivä ei tarvitse töiden jälkeen ensimmäisenä rynnätä kauppaan ruokaostoksille. Yksinkertaisia juttuja, mutta parantavat ihan oikeasti elämänlaatuani. Mutta ei se silti sitä poista, että esimerkiksi pieleen mennyt talon kuntotarkastus v*tuttaa juuri tällä hetkellä allekirjoittanutta kuin pientä oravaa. Mutta onhan se kivempi olla v*ttuuntunut siistissä kämpässä kuin sotkuisessa;)

 

(Anna Perho: Superarkea!, Paasilinna 2013)